Ihanaa - kohta on joulukuu. Se tarkoittaa sitä, että syksyn harmaus on voitettu (ainakin kuvaannollisesti) ja joulu saa tulla. Siskoistani nuorimman lahjoittamat syyskynttilät johdattavat joulun odotukseen.
Kiitos koronan (!), onpahan tullut lähimetsä entistä tutummaksi. Jokainen kuusi, koivu, kataja, sammaloitunut kivi rakkaammaksi. Miten voikaan marraskuinen päivä olla kaunis!
Hitaasti mättäältä toiselle tarpoessa huomaa monenlaista jännää. Sammalmatto on kuin tiheää metsää, jäkälikkö sarvipäitä täynnä. Ja kuusen kylki on jo saanut koristeekseen joulupallot!
Joulutus on jo täydessä vauhdissa. Ensimmäiset lanttulaatikot on jo nautittu - voi että oli hyvää. Kalkkunan kanssa ja lisänä aurajuustolla höystettyä punajuurilaatikkoa. Nam! Vanhat ja uudet jouluherkut ovat siinä. Meidän miesväki on kyllä aika perinteisten makujen kannattaja, joten uudet maut ja makuyhdistelmät pitää ajaa sisään vähitellen.
Pikku bambi valtasi keittiön ikkunan edustan. Tämä näyttää onnelliselta toisin kuin sukulaisensa, joka joutui suden raatelemaksi tuossa muutaman sadan metrin päässä pari viikkoa sitten. Onneksi ei susi ole tullut minua vastaan metsälenkeilläni.
Rauhallista ensimmäistä adventtia!
Joulutus tosiaan on täydessä vauhdissa täälläkin.
VastaaPoistaRauhaisaa adventin aikaa sinnekin!
Kiitos, Maarit! Jotenkin tänä vuonna erityisesti nautin joulupuuhista.
PoistaIhanaa ja siunattua adventin aikaa Sinulle ja läheisillesi!<3
VastaaPoistaMieli alkaa olla jo niin jouluinen. Tämä on suloinen aika vuodesta.
Kiitos samoin, Piipe! Pimeyden keskellä kaikki valo on tervetullutta ja näin joulun alla erityisesti. Sekin tekee mielen jouluiseksi.
PoistaIhana joulun tunnelma sinulla!
VastaaPoista