Luomisen iloa

Joskus iltaisin iskee kummallinen inspiraatio tehdä jotakin käsillään. Jotakin, mistä jää näkyvä jälki. Ja silloin on onni, kun on kaappi täynnä toinen toistaan tärkeämpiä tarvikkeita. Mitään uutta ei tarvitse ostaa, sen kun vain ottaa kaapistaan, mitä tarvitsee luomisen tuskan muuttamiseksi iloksi. (Terveisiä taas Täti Siniselle, jonka kaappi tai kaapit ovat täynnään tarpeellisia ihanuuksia!) Ideat uuden luomiselle tuntuvat ainakin omassa päässäni poksahtelevan milloin sattuu ja silloin on "pakko"alkaa toteuttaa niitä. Joskus yli vuosi sitten olin ostanut Biltemasta kopiopaperia, johon tulostetun kuvan voi silittää kankaalle. Jo aiemmin olin ostanut vastaavaa käsityömessuilta tuntemattomalta myyjältä ja sen kopiopaperin suhteen oli pettymykseni suuri: kopioitu kuva liukeni lähes näkymättömiin ohjeen mukaisesti sitä veden alla huuhdellessa. Ja niin oli liuennut myös paperin tekijän/myyjän tiedot, joita ei pakkauksesta löytynyt ensinkään eli minnekään en voinut valittaa huonosta ostoksesta. Mutta tämä Bilteman paperi ei vaatinut huuhtelua, vaan suoraan silittämisen kankaalle. Toimivaa. Ensimmäinen tulostukseni isän nuoruudenkuvasta päätyi kassia koristamaan. Kaikki tarvikkeet löytyivät omasta kaapista.

Seuraavia tulostuksia kaapissa odottavat pellavaiset tyynynpäälliset, joihin ehkä päätyvät vanhempieni ja appivanhempieni hääkuvat. Voi olla, että kevätaurinko kuitenkin verottaa seuraavan ompeluinspiraation saapumista. Piha on osittain jo haravoitu ja tulppaanit puskevat penkeistään vartta sellaista vauhtia, että kuukauden päästä ovat varmaan jo kukassa. Ajassa taaksepäin katsottuna maaliskuun viimeisenä päivänä kolme vuotta sitten näytti lähimetsässä tältä:

Mutta onneksi kuukaudessa ehtii tapahtua paljon. Huhtikuun lopussa jo vuorenkilvet kukkivat.

Iloisen aurinkoisia kevätpäiviä sinulle!