Hän

Miten usein mietinkään tätä elämää: mikä onni minulla on olla suomalainen, kohtuullisen terve, työssäkäyvä ja työtään rakastava, aviomiehen rakastama, ihanien ja fiksujen poikasten äiti, jolla on liuta rakkaita sisaruksia ja muutenkin mukava suku ja erinomaiset appivanhemmat sekä Tyyne -kissa, ja kaiken lisäksi vielä saan kuulua Jeesuksen opetuslasten muodostamaan maailmanlaajuiseen sekalaiseen seurakuntaan! Ja kun on vielä sellainenkin bonus, että omistaa pikkuisen pläntin maata, johon voi mielin määrin istuttaa mitä haluaa. Ja kädet toimivat ja niillä voi näperrellä kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetontakin, mutta kaunista. Ja vielä sekin, että saa silloin tällöin aikaa olla ihan itsekseen ja ajatella ilman häiriötekijöitä, mitä nyt sattuu mieleen tulemaan. Kaikesta tästä olen äärettömän kiitollinen Jumalalle taas tänään, kun yksikseni kuuntelen minulle rakkaalla kielellä laulettuja kauniita sävelmiä. "Ilman Häntä on elämä kuin autiomaa" lauletaan tässä seuraavassa (kuvan laatu ei ole huippua, mutta laulu on hyvä):

Niin, ja kaikkien näiden mietintöjen jälkeen tulee surku niitä ihmisiä, joilla ei ole elämässään Jeesusta. Eli ei ole oikein mitään. Sillä Hän on kaikki, mitä tarvitsemme. Ehkä olen mustavalkoinen ihminen, mutta elämäni on ainakin värikästä. Ja "sairaan siistii" veljentytärtä lainatakseni...