me odotamme Jeesusta, se hetki lähenee."
Joulu saapuu askel askeleelta lähemmäksi. Vanha tuttu ja kuitenkin joka vuosi niin uusi. Vanhat perinteet saavat rinnalleen uusia, jotka eivät kenties jää pysyviksi, mutta tuovat iloa juuri tähän jouluun.
Täti Sinisen innostamana jo monen joulun alla olen valanut vanhat kynttilänpätkät uusiksi kynttilöiksi. Se on hidasta puuhaa, mutta juuri sopivaa silloin, kun kiire meinaa stressata. Kynttiläpadan vieressä on oltava kiltisti alusta loppuun asti ja löydettävä huvinsa steariinin sulamisen katselusta.
Kävin äsken katsastamassa oman metsän kuuset. Liian haaraisia tai isoja meidän pikkuiseen pirttiin. Antaa kasvaa sitten lintujen ja muiden metsän eläinten ilona edelleen. Aito kuusi on niitä perinteitä, joista ei ole helppo luopua, sanokoot luonnonsuojelijat ja muovinsuosijat mitä tahansa.
Pihapolun laidassa nökötti yksinäinen punanuttuinen pikku soittaja. Siivet aikaa sitten tippuneet. Kunpa tänä jouluna saisimme jokainen silmät nähdä näitä yksinäisiä siivettömiä. Ja kyvyn auttaa ja antaa todellista toivoa. "Kuka yksin näin kylmässä on?" kysytään eräässä joululaulussa. Meillä hyvän osan saaneilla pitäisi jouluna olla tupa täynnä niitä, jotka muuten olisivat yksin. Lapsuuden jouluista muistan näitä yksinäisiä jouluvieraita ja heitä, joille isä ja äiti kokosivat lahjalaatikon jouluherkuista. Tähän jouluun pyydän itselleni todellista joulumieltä!
Kauniisti kirjoitettu <3 Itse olen huomannut, että joskus on vaikeaa auttaa. Tai siis löytää autettavia ja kyetä auttamaan niin ettei loukkaa. Jotkut eivät ole valmiit myöskään ottamaan apua vastaan... Ehkä Jumala johdattaa autettavia ihmisiä meidän poluillemme :) Ihanaa joulun odotusta!
VastaaPoistaKiitos, Reeta! Varmaan on niin, että täytyy luottaa tuohon johdatukseen ja toimia sen mukaan. Leppoisaa joulun odotusta myös sinulle!
VastaaPoista