Hitunen

Hitunen

perjantai 1. helmikuuta 2013

Ajatusten sekamelskassa

Kuin lumettoman lehdettömän koivun lukemattomat oksat risteilevät päässäni viikon varrella kertyneet ajatukset. Pitkien päivien luennot, kotitehtävät, luettavat kirjat. Lastensuojelu, perheväkivalta, sosioemotionaaliset vaikeudet, monikulttuurisuus, maahanmuuttajataustaiset lapset, neurologiset kehityshäiriöt. Mielenkiintoista, äärettömän mielenkiintoista tuo kaikki, mikä paljastaa paljon ihmismielen syövereistä, käyttäytymisestä, ongelmista ja niiden ratkaisuista. Toistaiseksi ajatukset päässäni sekavana vyyhtinä saavat odottaa järjestelemistä. Ehkä jonain päivänä niistä muotoutuu joku briljantti ajatus tai kaksi.






Talvi jatkuu vaihdellen vesisateesta lumiräntään ja taas kirpeään pikkupakkaseen. Kevään tulo ei ole kaukana, sillä uudet multapussit ilmaantuvat kauppoihin siemenpussien kera. Mitähän uutta tänä vuonna kokeilisi? Viime kesän suosikkiani mangoldia aion ainakin kasvattaa tuttujen vihannesten lisäksi. Pian saa upottaa sormet mustaan multaan ja elää uudestaan jokakeväisen ihmeen. Mustasta pimeästä nousee vihreä verso. Voiko sen söpömpää ja toisaalta elinvoimaisempaa olla? Paitsi pieni lapsi, tietenkin. Ihmisen tai eläimen.


Vuosien kokeilujen jälkeen olen tajunnut, että tomaattien kasvattamisen armoitus annetaan vain harvoille ja valituille. Yleensä niille, joilla on kasvihuone. Minulla ei ole. Vielä. Elän niin kuin lapamato ja luotan siihen, että jonain kauniina päivänä pihan perällä tai ihan paraatipaikalla komeilee omatekoinen ansari. Paljon riippuu armaasta aviomiehestä, joka kanssani on annettu tätä puutarhaa hoitelemaan. Viisivuotissuunnitelmaan se tomaattien koti kyllä on sisällytetty. Ainakin minun päässäni, jossa se suunnitelma on. Ajattelin sitten kasvattaa ihan tavallisia nokattomia tomaatteja. Punaisia tai jopa keltaisia. Vihreisiin olen kyllästynyt.







Takkatulen sytyttämisenkin armoitus on annettu vain joillekin, jotka ymmärtävät virtausten ja optimaalisten syttymiskulmien problematiikkaa. Tai niille, joilla on kuivat puut. Meidän ovat katoksessa kastuneet. Enempää armoituksia tai arvoituksia miettimättä - hyvää viikonloppua!

3 kommenttia:

  1. "Tomaattien kasvattamisen armoitus"! Aivan mahtava lausahdus :D Onkohan mulla se... Toivoisin että olis <3 Käyppä nappaamassa haaste blogistani jos haluat :) Hyvää sunnuntaita!

    VastaaPoista
  2. Kotipoluillakin on sinulle jotakin (ei edellytä mitään tekemistä) :)

    VastaaPoista