Hitunen

Hitunen

torstai 24. tammikuuta 2013

Akkuja ladatessa

Miten huikean kauniita talvipäiviä näin tammikuussa! Valon voima on valtava, kun se saa kylmänaran ihmispolon lähtemään ulos lämpimän lieden ääreltä. Ja mitä tuo ihmeellinen valo sitten muutaman kuukauden päästä saa aikaan - sitä odotan malttamattomana. Nyt imen itseeni kaiken valon ja kerään voimia kaikkeen tulevaan.


Viime päivinä olen nauttinut hiljaisesta talosta miesväen ollessa töissään. Opiskeluni eivät tällä viikolla vaadi yliopistolla oloa, mutta kotitehtäviä on kyllä riittänyt. Lukemisen ja referaattien kirjoittamisen lomassa on ollut ihana kuunnella musiikkia, mikä on tällä viikolla ollut enimmäkseen Petri Laaksosta ja venäjänkielisiä hengellisiä lauluja youtubesta ja muualtakin netistä. Olen tehnyt löytöjä ja sanakirjan kanssa suomentanut muutaman laulun. Slaavilainen musiikki vaan on jostain syystä aina liikuttanut minua, jo lapsesta asti.






Suksetkin sain kaivettua esiin tälle talvelle ensi kerran. Lähipellolle tein umpihankeen latua, mutta lumen vähyyden vuoksi olin vähällä alamäessä lentää nenälleni. Valmiille ladulle olisi automatka, enkä siksi saa lähdetyksi. Autolla ajo varsinkaan talvella ei kuulu niihin puuhiin, joita tekisin huvikseni.

 Eilisen avantopulahdusten jälkeen vilu on kummasti viihtynyt vierellä ja saanut nenän vuotamaan. Tänään tyydyin vain kävelylenkkiin postilaatikolle ja puukatokseen.


Ilta on hämärtynyt ja takkatuli lämmittää. Huomenna uusi päivä odottaa jälleen, kenties aurinkoisena taas. Parasta on aloittaa uusi aamu Ison kirjan äärellä teekuppi toisessa kädessä. Akkuja on ladattava jatkuvasti, jos haluaa elämässään kokea muutakin kuin "kala kuivalla maalla" -tunnetta. Kiitollisena näistä latauspäivistä on hyvä painaa pää tyynyyn unen hiipiessä silmiin.


3 kommenttia:

  1. Talven kauneus on lumonnut minua , vaikkakin nyt vain ikkunan takaa. Ensin saapui vähän huolta painamaan harteilla. Poistumisessa taannoin muljahtanut nilkka vihoittelee eikä päästä kävelemään ja tänään heräsin kurkku karheana ja aivastellen. Mutta silti ikkunan takana on Luojan maalaama valkea kauneus, joka nostattaa ilon väsyneille kasvoille. Pian rätisee tuli takassa. Sen suojissa kuumaa hörppien kuluu ilta.

    Voi hyvin!Siu!

    hrr.....Rakas ja poikanen 11vee olivat tiistaina avantopulahduksella. Minä en ole ikinä oppinut uskaltamaan....

    VastaaPoista
  2. Opiskelussa on puolensa :) Päiväsi kuulostavat mukavilta. Pitäisikin ottaa tavaksi Sanan luku aamiaispöydässä, niin päivät alkaisivat rakentavasti.

    VastaaPoista
  3. Tinttarus, viisi vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan uivani joskus avannossa. Mutta niin vain ihminen kaikkeen tottuu, kun jotain päättää tehdä!
    Häivähdys,suosittelen todella tuota aamutapaa. Ei mene aika hukkaan! Tänään meni toista tuntia Raamatun äärellä ja silti kahteen mennessä olin vienyt matot ulos, imuroinut, pessyt lattiat, leiponut mokkapaloja, tehnyt jauhelihapihvejä ja vielä hoitanut pari koneellista pyykkiä...

    VastaaPoista