Tänä syksynä sieniä on ollut mielestäni tavallista enemmän joka puolella. Siksipä niitä on tullut kuvattua, vaikka muuten jätän kyllä kaikenlaiset sienet muille. Sienikammoni juontaa juurensa lapsuuteen, jolloin siskoni tekivät minulle kiusaa sienillä. He tiesivät, että en muutenkaan pitänyt sienistä, ja niinpä he erään kerran ollessani wc:ssä laittoivat oven taakse valkoisen maamunaksi kutsutun sienen. Avatessani oven olin vähällä astua sienen päälle, ja siitä saakka olen vielä enemmän suorastaan inhonnut noita maan pinnan rikkovia pullistumia. Aikuisena olen jotenkin opetellut sietämään sieniä metsässä, mutta en ymmärrä, miksi niiden pitää tulla omalle pihallemme!
Sienille ei tunnu mikään riittävän; niiden pitää vallata jopa puut. Ei hassumman näköistä, mutta koivuparkaa käy sääliksi.
Ja näitä pikkuisia pipopäitä riittää! Eikä niille riitä nurmikko, vaan ne yrittävät estää kulkemisen kaupunkikotiimme tunkemalla itsensä suurena joukkona kulkuväylälle. Ällöä!
Oman pihamme ainokainen Antonovka -omenapuu on joutunut sienten suurhyökkäyksen kohteeksi. Puun loppu on lähellä, niin hurjalta tuo valtaus näyttää. Mitä lie baskeripäitä nämä valtaajat!
Se sienistä! Mieluummin katselen vaikka näitä mansikankukkia, vaikka hieman huolestuttaakin, tuleeko keväällä uudet kukat, kun nyt jo kukkivat. Istutin uudet taimet elokuun lopulla, ja allaoleva kuva on otettu 3.lokakuuta. Jos nyt laittaisi harson päälle, saisimmekohan joulupöytään mansikkaa?!
