Syyskuun aamut ovat jotenkin omanlaisiaan. Valo herää myöhään ja säteiden on tunkeuduttava usein paksun sumuverhon läpi. Mutta sen ne onneksi osaavat! Jokaisena aamuna lopulta valo voittaa pimeyden, ainakin näillä leveysasteilla. Ruskan värit utuiseen valoon yhdistettynä ovat meille herkkupaloja luonnon taituruudesta.
Joinakin aamuina taivas on yhtä purppuraista ilotulitusta, välillä jopa epätodellisen tulista. Silloin pitää hieraista silmiään uudelleen ja varmistaa, että se on todellakin vain auringon leikkiä.
Tällaisina aamuina on ilo siitä, että on saanut herätä terveenä. Ilo siitäkin, että saa lähteä töihin. Mitä siitä, vaikka työmatka onkin pitkänlainen! Aamuisen valo- ja utunäytelmän seuraaminen on parasta valmentautumista työpäivään.
Iloa ja valoa seuraavaan aamuusi!
Ihania kuvia! Kiitos niistä! Vaikka en nauti pimeyden lisääntymisestä ja tunnen haikeutta kesän hyvästeistä, ovat nämä syyskuiset aurinkoiset päivät hienoja. Minäkin tykkään aamuhetkistä, kun usva alkaa haihtua ja aurinko nousta.
VastaaPoistaSiunattuja syksyn päiviä Sinulle ja turvallisia ajokilometrejä Isän varjeluksessa. <3
Kiitos, Piipe! Syksy on hieno vuodenaika, kunhan se ei kestä viittä kuukautta!
PoistaSiunattua syksyä sinullekin!
Kauniit kuvat!
VastaaPoistaKiitos, Maarit!
PoistaMahtavat kuvat! Kiitos kun jaoit :-)
VastaaPoista