Tänä syksynä sieniä on ollut mielestäni tavallista enemmän joka puolella. Siksipä niitä on tullut kuvattua, vaikka muuten jätän kyllä kaikenlaiset sienet muille. Sienikammoni juontaa juurensa lapsuuteen, jolloin siskoni tekivät minulle kiusaa sienillä. He tiesivät, että en muutenkaan pitänyt sienistä, ja niinpä he erään kerran ollessani wc:ssä laittoivat oven taakse valkoisen maamunaksi kutsutun sienen. Avatessani oven olin vähällä astua sienen päälle, ja siitä saakka olen vielä enemmän suorastaan inhonnut noita maan pinnan rikkovia pullistumia. Aikuisena olen jotenkin opetellut sietämään sieniä metsässä, mutta en ymmärrä, miksi niiden pitää tulla omalle pihallemme!
Sienille ei tunnu mikään riittävän; niiden pitää vallata jopa puut. Ei hassumman näköistä, mutta koivuparkaa käy sääliksi.
Ja näitä pikkuisia pipopäitä riittää! Eikä niille riitä nurmikko, vaan ne yrittävät estää kulkemisen kaupunkikotiimme tunkemalla itsensä suurena joukkona kulkuväylälle. Ällöä!
Oman pihamme ainokainen Antonovka -omenapuu on joutunut sienten suurhyökkäyksen kohteeksi. Puun loppu on lähellä, niin hurjalta tuo valtaus näyttää. Mitä lie baskeripäitä nämä valtaajat!
Se sienistä! Mieluummin katselen vaikka näitä mansikankukkia, vaikka hieman huolestuttaakin, tuleeko keväällä uudet kukat, kun nyt jo kukkivat. Istutin uudet taimet elokuun lopulla, ja allaoleva kuva on otettu 3.lokakuuta. Jos nyt laittaisi harson päälle, saisimmekohan joulupöytään mansikkaa?!
Baskeripäiset omenapuun valtaajat ovat mitä todennäköisimmin helokkeja, ehkäpä pörhösuomuhelokka. Lahottaja kuitenkin. Kannattaa pitää puuta silmällä.
VastaaPoistaMinusta nuo kulkuväylälle tunkevat pikkusienet ovat hurmaavia, mutta eivätpä toisaalta ole meidän pihallamme. Mahtavaa lokakuun jatkoa!
Kiitos, Susanna, tiedoista ja toivotuksista!
PoistaEikö ole jännää, miten lapsuuden traumat voivat vaikuttaa aikuuteen asti?
VastaaPoistaOlen varmaan kertonut jo aiemmin, mutta iste olen opetellut syömään sieniä vasta puolison kanssa. Viimeksi perjantaina syötiin kanttarellikeittoa ja se oli hyvää. Myös suppilovahverot ja tatit ovat herkullisia. Tunnen itse tosi vähän sieniä, mutta onneksi puoliso on ekspertti tässä asiassa.
Onpa teillä pihassa melkoiset sieniryppäät! Saa katsoa tarkasti, mihin jalkansa astuu.
Siunattua sunnuntaita ja lomaviikkoa (vai joko teillä oli lomaa viikolla 41?)!
Lapsuuden traumoista voisi kirjoittaa ainakin muutaman blogin - ei ollenkaan turhempi aihe ;-)
PoistaJoo, noita lapsuustraumoja on varmaan jokaisella jonkinlaisia. Jotkut enemmän vakavasti otettavia kuin toiset, mutta kaikki varmasti jollain lailla vakavia, koskapa ovat jääneet niin mieleen.
PoistaKiitos, Piipe, meillä on lomaa juuri tämä viikko 42. Pikku reissukin tuli jo tehtyä, siitä ehkä myöhemmin postailen jotakin.