Kesän kaunottaria

 

Kesäkuuhun mahtui leppoisten Puolan päivien jälkeen yhtä leppoisaa puuhailua puutarhassa, lisäksi pieni reissu Keski-Pohjanmaalle ja Keski-Suomeen sekä ihastuttava meripäivä höyrylaiva Ukko-Pekan kyydissä Turusta Naantaliin ja takaisin. Vinkkinä niille, jotka eivät ole risteilleet vielä Ukko-Pekalla, nyt kannattaa varata matka, sillä näillä näkymin tämä kesä on Ukko-Pekan viimeinen. 

Ukko-Pekka puksuttaa rauhallisesti parin tunnin matkan aikana Aurajoesta ohi Suomen Joutsenen: 

   Ruissalon ja Kukkarokiven: 

Laivamatkan aikana on mahdollisuus ruokailuun tai kahvitteluun laivan kahviossa. Naantalin satamassa laiva viipyy kaksi tuntia, joten siinäkin ajassa ehtii syömään. Me kävimme perisuomalaisittain nauttimassa pastaa kivassa vanhan kaupungin ravintolassa. Sitäkin suosittelen lämpimästi!

Lomalla saa tehdä tai olla tekemättä. Olen nauttinut hitaista aamuista, iloinnut jokaisesta uudesta kukkanupusta ja kypsyvästä marjasta. Metsämansikoita on ollut tänä kesänä ennätyksellisen paljon. Samoin näyttää tulevan vadelmaa ja pensasmustikkaa. Pionien kukinta alkaa olla jo ohi, mutta ainahan niitä on kuvattava. 

Yksi heinäkuun ilonaiheista oli se, kun esikoinen palasi liki kolmen kuukauden reissultaan kotiin terveenä ja hyväntuulisena. Turkki, Sri Lanka, Indonesian saaret ja Thaimaa olivat jättäneet positiivisia jälkiä nuoreen mieheen. Uudet reissut jo kuulemma suunnitteilla... 

Aurinkoista kesän jatkoa sinullekin!

Gdansk, Sopot ja Hel

 

Gdanskin varmaan kuvatuimpia kohteita ovat nuo hauskat talojen päädyt. Ne jäivät mieleen jo aiemmalta reissultani ja pakkohan niitä oli nytkin kuviin saada. Vanhakaupunki on muutenkin aika kuvauksellinen, joten vähän väliä tuli pysähdeltyä. Joka reissulla yritän tietoisesti vähentää kuvaamista, mutta aika huonosti onnistun siinä. Kotona tulee sentään poistettua iso osa kuvista turhina räpsyinä, etteivät jää kuormittamaan tietokoneen muistia. Pilvitilakin tuli juuri täyteen, enkä halua maksaa siitä, joten ei auta kuin vähentää kuvaamista :)

Gdanskissa on paljon kauniita punatiilirakennuksia kuten kauppahalli (yllä). 

Yhtenä päivänä ajoimme Gdynian kautta Sopotiin ja Helin niemimaalle, matkalla kävimme ihastuttavassa Oliwan puistossa Gdanskin puolella. Puistossa olisin saanut kulumaan vaikka koko päivän, mutta halusimme ehtiä tutustua tarkemmin Helin alueeseen, joten puistopikakierros sai riittää. Alla kuvia puistosta, jossa on mm. iso kasvihuone eksoottisine etelän kasveineen ja upeita ruusuistutuksia sekä vesialueita. 

Puistokierroksen jälkeen ajoimme Gdynian poikki kohti Heliä. Kartasta katsoen tie sinne on meren reunustama molemmin puolin usean kymmenen kilometrin matkalta, mutta todellisuudessa merta näkyi vain hiukan, sillä tien varret olivat puskia täynnä. Navin näkymä kertoo paljon: 

Pyöräilijöiden suosima reitti Heliin menee kyllä kauniissa metsikössä enimmäkseen, meren ääreen päästäkseen pitää poiketa hieman tieltä. Hel itsessään on pieni noin 4000 asukkaan kaupunki niemimaan kärjessä. Kaupunki, jossa turisteista kyllä nyhdetään kaikki irti - ainakin meille jäi sellainen vaikutelma. Kerran elämässä -kohteita kuitenkin johtuen mm. erinomaisesta savustetusta kalasta, jota söimme. Alla oleva kuva on otettu aivan niemen kärjestä etelän suuntaan. 

Paluumatkalla Helista Gdanskiin kävimme Sopotissa rantakadun tunnelmaa fiilistelemässä ja Euroopan pisimmäksi mainostetulla puulaiturilla (Molo), jolla on mittaa yli 500 metriä. Sopotin ranta-alueesta tuli vahvasti mieleen kotoinen Hankomme puutaloineen ja -huviloineen sekä kahviloineen. 

Kaiken kaikkia Puola on ihan varteenotettava matkakohde niin patikoinnista, rantaelämästä kuin kaupunkikierroksista tykkäävällekin. Majoitusten ja ruokailujen hinnat ovat vielä kohtuullisia eli edullisempia kuin Suomessa - se on meille kohtuullisen raja. 

Historian ystäville Puolassa on paljon mm. toiseen maailmansotaan liittyviä paikkoja ja museoita. Kävimme mm. Westerplatten alueella, josta 2.maailmansota alkoi. Valtavan kokoinen muistomerkki hallitsee maisemaa:

Itselleni tärkeimpiä kohteita ovat luontoon liittyvät paikat ja ihan tavallinen maaseutunäkymä auton ikkunasta. Puolan kansalliskukkaa silkkiunikkoa näkyi monin paikoin suurina viljelminä. 

Valkoista hiekkaa, merta, metsiä

 

Loman alkajaisiksi saimme tehdä pienen matkan Pohjois-Puolaan. Lensimme Turusta  Wizz-airilla Gdanskiin, josta vuokrasimme auton. Majoituimme Gdanskin itäpuolelle pieneen maaseutukylään upean mäntymetsän keskelle. Vuosia sitten olen käynyt kerran Gdanskissa ja silloin oli talvi, joten nyt oli mukava nähdä kesäistä maisemaa. Itämeren aallot huuhtovat pitkiä, valkoisia hiekkarantoja niin Gdanskissa, Sopotissa kuin Gdyniassakin. Ainakin Gdanskin itäpuolen rannat olivat aika lailla luonnontilaisia, mistä osoituksena tuo kuvan kurtturuusu, jota näytti olevan monessa paikassa. Suomessa vieraslajiksi luokiteltu ja hävitettäväksi, mutta en tiedä, mikä on tilanne Puolassa.

Varsinaisesti emme vietä rantalomia (=emme grillaa itseämme makoillen rannalla), mutta yhden illan istuimme ja kävelimmekin auringonlaskua odotellen. Kävelyä paljain jaloin puhtaalla hiekalla tuli myös harrastettua ja hieman rantavedessä kahlattua, mutta emme uineet. Olemme niin tottuneet saunaan uimisen yhteydessä, että vesi tuntui liian kylmältä ilman saunaa. Parasta rantojen läheisyydessä olivat kuitenkin metsät kävely/pyöräilypolkuineen vaihdellen mäntykankaista lehtomaisiin metsiin ja kosteikoihin. Rantojen läheisyydessä olevat kylät olivat kyllä sitten täynnä turistikrääsäkojuja, mutta onneksi rannat oli jätetty rauhaan. Nämä huomiot teimme kaupunkien ulkopuolella, emmekä käyneet Gdanskin varsinaisilla uimarannoilla, mutta Sopotissa kyllä rantakadulla. 

Metsissä huomion kiinnitti lähes tyystin puuttuva aluskasvillisuus. Hiekkaisilla kankailla tuskin mikään mäntyjen lisäksi kasvaisikaan. Puiden etukeno/takakeno asento myös huvitti - suoria puita ei juuri näkynyt. Lehtometsissä oli sitten myös pensaita ja ruohokasveja, mutta jotenkin ihastuin näihin karuihin mäntymetsiin. Yhdellä metsäpolulla tai -tiellä ihmetytti maahan upotettujen pyöränrenkaiden tarkoitus (kuva alla). Ehkä niitä oli käytetty vahvistamaan tienpohjaa. Tietääkö joku tarkemmin?

Patikoimme yhtenä päivänä myös lintutornille, joka oli pienen järven rannalla. Tai no, olisi, jos ryteikön raivaisi pois. Harmitti, että puusto oli päästetty kasvamaan liian suureksi. Tornissa oli kyllä hienot selostukset eri lintulajeista, mutta näkymä tornista oli tällainen: 

Tässäpä ensimmäinen osa reissustamme, kaupunkikuvat jätän seuraavaan postaukseen. Reissun parasta antia olivat kyllä metsä- ja rantaretket, mutta toki kaupungeissakin oli mukava käväistä. 

Aurinkoista juhannusviikkoa!