Ensilumen huiskaisu

 

Perjantaina satoi ensilumi, mutta tänään lauantai-illan vesisateessa se on jo lähes kadonnut. Vuosien kokemuksella osasin aavistaa, että ei se kauaa maassa pysy, joten ne hetket oli tallennettava kuviksi. Töiden jälkeen tein pienen metsälenkin kerrostalojen takamaastossa. Voi, miten oli metsä rauhoittavan kaunis!

Tänään vielä luminen maisema näytti upealta aamuauringon värjätessä sen hennon roosaksi. Maisema tosin oli vaihtunut jo eilisiltana kaupunkimetsästä tänne maalle. Elämme vuoron perään kahta kotia, miten nyt sattuu milloinkin hyvältä tuntumaan. Yleensä kaksi tai kolme yötä kaupungissa viikon aikana ja loput täällä maalla. Onhan tämä tavallaan luksusta, kun kaikilla ei ole edes sitä yhtä kotia. Kaupunkikodista työmatka on meillä kummallakin lyhyempi, mikä tässä iässä alkaa jo tuntua tärkeältä. Ja varsinkaan pimeällä ei ole kiva ajella pitkää matkaa, joten siksikin on ihana välillä jäädä puolitiehen eli kaupunkiin yöksi. 

 

Lumella on kyllä ihmeellinen vaikutus. Se tekee maiseman valoisammaksi ja kauniimmaksikin. Ja miten se vaikuttaakaan siihen, että joulutus alkaa lisääntyä! Tänään virittelin lisää valoja pimeää torjumaan niin sisälle kuin pihallekin. 

Kaunista marraskuun loppua sinulle!

Väriä vai harmaata?

 

Marraskuun harmaus on totaalista - tai sitten ei. Kaikkihan tunnetusti riippuu näkökulmasta. Ja monen mielestä harmaa on kaunein väri maailmassa. Ainakin se on rauhoittava, eikä hyppää silmille kuten neonvärit esimerkiksi. Mutta itse kuulun niihin, joille tämä vuoden harmain kuukausi on lupa käpertyä sisälle, sytytellä kynttilöitä, syödä suklaata, lukea ja kutoa sukkia. Eli kaikki asioita, joita värittää jokin muu kuin harmaus!

Kaunis ja ruskainen lokakuu on ohi, ja maisema on kieltämättä monena päivänä ollut aika tasaisen harmaata. Sateella tai ilman. Sumulla tai ilman. Sumuisena ympäristö näyttää jotenkin salaperäiseltä ja sekin on tavallaan kaunista. Silti minä kaipaan värejä ympärilleni, joten jos luonto ei niitä tarjoa, niin on itse väritettävä ainakin sisätilat ja pukeuduttava värikkäästi. 

Onneksi tulee joulu, johon kuuluvat värit (sanoo hän, joka eilen osti kirpputorilta harmaasävyisen joulupöytäliinan!). Kynttilät, tuikut, jouluvalot, kaikkia pitää olla paljon, jotta tämän kaiken pimeän yli jaksaa. Ja värikkäät amaryllikset, joulutähdet ja muut ilontuojat. Melkein jo ostin itselleni ensimmäisen joulukukan, mutta sitten päätin odottaa vielä muutaman viikon. Joulukortit kuitenkin jo yhtenä iltana askartelin, kun oli niin pimeää ja synkkää. Terveisiä vaan kaikille jouluttajille ja erityisesti Täti Siniselle! Lapsuudesta muistan, miten ihana  oli käydä järven takana ihailemassa Täti Sinisen kotia, jossa oli niin paljon lapsen mieltä kiehtovia jouluesineitä. 

Marraskuun harmaudesta saa onneksi kukin nauttia tavallaan, vaikka sitten joulua ajattelemalla! Joulua ei voi perua, ei edes koronalla ole lupaa sellaiseen!!

Heijastuksia Tuusulanjärvellä

 

Isosiskoni on vuosien varrella asunut useaan otteeseen eri puolilla Tuusulanjärveä tai jossain sen lähistöllä. Niinpä siskoni luona vieraillessani olen saanut monta kertaa nauttia ihanista maisemista ja tunnelmista järven rannoilla. Olen nähnyt järven rannat eri asuissaan kesällä, talvella ja nyt syksyllä. Keväinen Tuusulanjärvi taitaa olla vielä kokematta. Aiemmilla kerroilla olemme myös vierailleet mm. Sibeliusten Ainolassa ja Tuusulanjärven rannan muissa taiteilijakodeissa ja Lottamuseossa. Nyt keskityimme iltalenkkiin sinisorsia seuraten. 

Marraskuu alkoi harmaana ainakin täällä eteläisessä Suomessa. Saa nähdä, toteutuvatko sääennusteiden lupailemat lämpimät päivät vai yllättääkö talvi. Pian vietetään vuoden harmainta päivää, mutta sitä ennen toivottavasti riittää vielä kirkkaita päiviä ja selkeitä iltoja. 

Mainiota marraskuuta sinulle!