Hitunen

Hitunen

maanantai 14. syyskuuta 2015

Rannalla


Kesäistä kultaa
vielä hetken
ennen syksyn hehkua
lämpöä, valoa
iloista pulputusta
naurua, hekotustakin.


Sitähän elämä on
kun rakkaat toisilleen
tapaavat pitkästä aikaa
yhteisiä muistoja
palasia matkan varrelta,
pikkaisen pisaroitakin.


Suuri perhe
on 
suuri rikkaus.
Siskot ja veljet
ja 
suuri rakkaus.


Hetken vain täällä
toisiamme hipaisemme,
jatkamme omia polkujamme,
joskus taas
saman nuotion ääreen
istahdamme. 
Illan hehkussa hiljaa
lämmittelemme.
Ja meri tyyntyy.


maanantai 7. syyskuuta 2015

Hiipivä syyshämäryys


Päivät tulevat ja menevät
illat hämärtyvät aina aikaisemmin
ihmiset kulkevat, hetkeksi pysähtyvät
vilja kypsyy ja korjataan pois
syksy tuoksuu kaikkialla


Jotkut jaksavat ilahduttaa
viimeisiin auringonsäteisiin asti
ojentelevat itseään kohti taivasta
antavat toisille levähdyspaikan
kenties leivänkin


Toiset riisutaan aikaisemmin
kaikki koreus varisee pois
jäljelle jää vain se
mikä kannattelee
ylläpitää yhteyttä


Kauneinkin ja vahvinkin 
jonain päivänä vain muisto meissä muissa
muisto joka kannustaa taistelemaan loppuun asti
niillä voimilla joita on annettu
elämän puolesta


Ja joskus voi käydä niin
että lopun kauneus
voittaa parhaimman loiston päivät
paljaaksi riisuttuna
näkyy tärkein


Sillä jokaisessa meissä
lopulta jäljellä se ihminen
joksi meidät on luotu
pieni äärettömän edessä
mittaamattoman arvokas


Suuren sadonkorjaajan reitit
jäävät usein meille mysteeriksi
oliko nyt jo aika
silti ei voi muuta kuin kiittää
 viimeinen halaus saunarannassa 
jää lämmittämään viluista


sunnuntai 23. elokuuta 2015

Terassilta kasvihuoneeseen


Tervetuloa puutarhakierrokselle terassiltamme alkaen! Siemenistä kasvattamani isosilkkikukat ovat lopulta alkaneet kukkia, ja nuppuja on valtavasti. Tästä pinkistä kaunottaresta taisi tulla uusi lempikukkani.


Terassin pöydän on valloittanut pinkki pelargonia, joka on vasta näiden lämpimien elokuun päivien myötä innostunut kukkimaan runsaasti.


Portaiden juuressa kukkii suikeroalpi seuranaan valkoiset ja lilat leukoijat, joiden siemenet ostin keväällä Latviasta. Kukkiminen alkoi niilläkin tosi myöhään, mutta se ei ole mun kasvattamille kesäkukille mitenkään epätavallista!


Alapihalla päärynä kasvattaa urheasti kolmea pientä hedelmäänsä. Kukkia oli runsaasti ja päärynän alkujakin, mutta sitten tuli jotain mustaa mönjää, joka pilasi useimmat alut. Tämä on nyt noin viisisenttinen minihedelmä.


Velipojan lahjoittamista heinäseipäistä kyhäämässäni telineessä likakaivon päällä kukkii miljoonakello. Tämä kerrottukukkainen muoto on minulle uusi tuttavuus.


Pionien kuihduttua pihan reunuspenkissä kukkivat malvat ja isopäivänkakkarat, jotka nippanappa pysyvät tolpillaan, hiukan honteloita kun ovat molemmat.


Kasvimaan portista sisään astuttua tulijaa tervehtii iloinen kehäkukkarivistö, joka saa mielen aina aurinkoiseksi.


Kasvihuoneeseen sisään päästäkseen täytyy pomppia ensin punaisten pelakuiden yli, ne kun ovat hiukkasen villiintyneet. Ja toinen "riesa" ovat kaatuilevat tomaatinvarret, jotka eivät meinaa pysyä millään ojennuksessa.


Keltaiset kirsikkatomaatit ovat vihdoin alkaneet kypsyä ja satoa on päästy jo maistelemaan. Siemenpussin kuvan mukaan näiden pitäisi kyllä olla ihan perinteisen pyöreitä, mutta jostain syystä ovatkin kuin päärynöitä.


Keltaisen voittokulku jatkuu kasvihuoneen perällä tsinnioiden kukkavarsien kurotellessa kohti kattoa. Yleensä ulkona ruukussa kasvattamani tsinniat ovat olleet enimmillään noin metrin korkuisia; nyt nämä ovat liki kaksimetrisiä. Parasta tsinnioissa on niiden upeat kukinnot, jotka kestävät maljakossakin muutaman viikon.

Aurinkoinen elokuu jatkuu. Työn ja puutarhanhoidon lisäksi kaunis sää on houkutellut monelaiseen mukavaan upeissa varsinais-suomalaisissa maisemissa:




Aurinkoa alkavaan viikkoon!