Hiipivä syyshämäryys

Päivät tulevat ja menevät

illat hämärtyvät aina aikaisemmin

ihmiset kulkevat, hetkeksi pysähtyvät

vilja kypsyy ja korjataan pois

syksy tuoksuu kaikkialla

Jotkut jaksavat ilahduttaa

viimeisiin auringonsäteisiin asti

ojentelevat itseään kohti taivasta

antavat toisille levähdyspaikan

kenties leivänkin

Toiset riisutaan aikaisemmin

kaikki koreus varisee pois

jäljelle jää vain se

mikä kannattelee

ylläpitää yhteyttä

Kauneinkin ja vahvinkin 

jonain päivänä vain muisto meissä muissa

muisto joka kannustaa taistelemaan loppuun asti

niillä voimilla joita on annettu

elämän puolesta

Ja joskus voi käydä niin

että lopun kauneus

voittaa parhaimman loiston päivät

paljaaksi riisuttuna

näkyy tärkein

Sillä jokaisessa meissä

lopulta jäljellä se ihminen

joksi meidät on luotu

pieni äärettömän edessä

mittaamattoman arvokas

Suuren sadonkorjaajan reitit

jäävät usein meille mysteeriksi

oliko nyt jo aika

silti ei voi muuta kuin kiittää

 viimeinen halaus saunarannassa 

jää lämmittämään viluista