Hitunen

Hitunen

torstai 1. elokuuta 2024

Paimion parantola

 

Upean mäntymetsän keskellä sijaitseva Paimion parantola ansaitsee kyllä ihan oman postauksensa. Tuberkuloosi- eli keuhkotautiparantolaksi 1930-luvulla rakennettu Paimion parantola on arkkitehti Alvar Aallon alkukauden keskeisimpiä luomuksia. Parantola on 1960-luvulla päättyneen varsinaisen parantolatoiminnan jälkeen ollut mm. Tyksin käytössä. Tällä hetkellä sitä hallinnoi säätiö, joka järjestää parantolassa opastettuja kierroksia. Itsenäisesti parantolaan ei pääse tutustumaan muuta kuin kahvila- ja ravintolatiloihin sekä tietysti ala-aulaan ja ulkotiloihin. 

Olimme parantolassa tunnin mittaisella opastuksella, myös 90 minuutin opastuksia on ohjelmassa. Mielestäni opastettu kierros oli hintansa arvoinen, sillä ensinnäkin opas osasi asiansa, puhui sujuvasti ja kuuluvasti isolle ryhmälle; tietoa tuli paljon niin paikan historiasta kuin yleensä tuberkuloosin historiasta Suomessa. Itselleni oli jotenkin yllätys, miten pitkään tuberkuloosiin sairastuneet ihmiset täällä viettivät aikaansa - minimi oli yleensä kahdeksan kuukautta ja pisimmillään yli kaksi vuotta. Niinpä potilastovereista tuli kuin yhtä isoa perhettä hoitohenkilökunnan kanssa ja monenlaista yhteistä hauskaa keksittiin ajanvietteeksi.

Kun on ensiksi ihaillut ulkona parantolan kauniisti kaartuvia muotoja, voi sisällä jatkaa Aallon muotokielen ihailua kauniissa tuoleissa. Alvar ja Aino Aalto ovat suunnitelleet suurimman osan kaikesta sisustuksestakin huonekaluista verhoihin ja pikkuesineisiin asti. 

Alkuperäinen potilashuone Aallon suunnittelemine lavuaareineen on viehättävän rauhallinen tunnelmaltaan. 


Vaatekaappikin voi olla pyöreämuotoinen eikä aina kulmikas!


Aalto suunnitteli myös sylkykupit potilaille. Sylkykuppeja varten oli oma pesukoneensa, jotta taudin leviäminen saatiin pidettyä aisoissa. 


Kuuluisa Paimio -tuoli




Opastetulla kierroksella päästiin tutustumaan niin potilashuoneisiin, käytäviin kuin kattotasanteellekin, mistä aukeaa kauniit näkymät ympäröivään mäntymetsään. Parantolan päiväohjelmaan kuului kolmesti päivässä potilaiden makuutus kattotasanteella raikkaassa ulkoilmassa. Yli 15 asteen pakkasella ei siellä makoiltu, mutta muuten aina. 

Hienoa, että tuberkuloosi on Suomessa enimmäkseen voitettu sairaus, vaikka edelleen lähes parisataa ihmistä maassamme sairastuu tuohon tautiin. Lukumäärät ovat kuitenkin ihan toisia kuin Paimion ja muiden maamme parantoloiden toiminta-aikoina, jolloin tuhannet ja kymmenet tuhannet ihmiset kärsivät keuhkotaudista. 

Suosittelen tutustumaan mielenkiintoiseen Paimion parantolaan! 




6 kommenttia:

  1. Kiitos kierroksesta. Kävin tuolla turistiryhmäni kanssa 1990-luvun lopussa. Hienona ovat näköjään pitäneet paikat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikkoja on tosiaan kunnostettukin viime vuosina, osa entisöity vanhan näköiseksi, osa uudistettu kokonaan, mutta hienolta näyttää.

      Poista
  2. Edellisen postauksen kommenttini näkyy kadonneen taivaan tuuliin - olen vissiin roskapostityyppinen kommentoija. :)
    *
    Paimion parantola on upea kokonaisuus! Aiemmin pidin Alvaria vähän tylsänä ja itsestäänselvänä desidn-klassikkona. Vierailin taannoin Juväskylässä AA-museossa ja ilokseni olen saanut myös yöpyä Paimiossa muutamankin kerran (siinä käärmetalossa) - käänsin takkia, Alvar ja Aino olivat ennennäkemättömiä edelläkävijöitä.
    *
    Noihin keltaisiin portaisiin (väriin) liittyi joku juttu, oliko nin että Alvar halusi tuoda aurinkoa synkkyyden ja sairauden keskelle? Niissä on myös aika matala porrasnousu, Alvar ei halunnut rasittaa potilaita liian jyrkillä portailla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bloggeri tekee välillä kummallisuuksia kommenttien kanssa. Hyvä, että nyt "pääsit läpi".
      Minäkin olen ennen pitänyt AA:n designia jotenkin tylsänä, mutta tämä käynti kyllä avasi silmiä näkemään kaiken mietityn ja muotoillun tarkoituksen.
      Jokainen kerros parantolassa on erivärinen, jotta olisi helpompi hahmottaa, missä kerroksessa kulloinkin ollaan. Keltaisista portaista en ihan muista, sanottiinko juurin tuota, että piristyksen vuoksi, mutta niin ne ainakin toimivat. Paimio-tuolin muotoilussa oli tärkeä pointti se, että potilaat saivat siinä istuessaan avata keuhkonsa kunnolla, kun kädet laitettiin istuessa selkänojan taakse käsiä varten muotoiltuun kohtaan. Alvar oli siis miettinyt tarkkaan kaiken designin tukemaan potilaiden kuntoutusta.

      Poista
  3. Onpas tosiaan hienoa ja rauhoittavaa tunnelmaa, valoa ja muotoilua.
    Muistelen kuulleeni yhden entisen potilaan kehuvan paikkaa sairaalana. Kaunis ja ajatuksella suunniteltu ympäristö auttoi paranemisprosessissa.
    Kiitos mielenkiintoisesta kierroksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sara! Vaikkei funkkiksesta tykkäisikään, niin tämä parantola on kyllä käymisen arvoinen kohde.

      Poista