Tätä ihanuutta!

 

Voi, miten tämä elokuu on upea kuukausi! Sadonkorjuun aika on aina yhtä suurta ihmettä: pienistä siemenistä on kasvanut jotakin syötävän herkullista tai muuten vain kaunista. Zilgan sato on nyt suurempi kuin viime vuonna, mutta ei liian suuri eli on ihan syötävissä oman perheen voimin. Toisin kuin viime postauksessa väitin, myös omenasato on tänä vuonna hyvä - niitä huonoja ja matoisia oli kuitenkin loppujen lopuksi vähän, vaikka aluksi näyttikin muulta. Nyt omppuja tulee niin paljon, että omin voimin emme niistä pääse eroon. Omenapuuttomat naapurit ovat onneksi luvanneet auttaa. 

Muitakin suuria ilonaiheita tässä kuussa on ollut. Viime viikonloppuna sain olla mukana Tampereella ekaa kertaa järjestetyssä Glow -festivaalissa, jonka slogan oli "Suomi-gospel juhlii isommin kuin ikinä". Eli tarjolla oli kahdeksaan tuntiin mahdutettuna viisi konserttia, joista viimeinen ei tosin ollut suomigospelia, vaan amerikkalaista menoa ja meininkiä rock-tyyliin by Petra. Täysi Nokia Arena juhli niin uusien kuin legendaaristenkin gospelartistien kanssa. Tapahtuma kaiken kaikkiaan oli hienosti järjestetty ja tunnelma aivan huippu. Muutenkin Tampere hurmasi aurinkoisessa säässä, kun kiertelimme keskustaa ystäväni kanssa. 

Muutama konserttikuva...

...  ja ihastuttavia kaupunkinäkymiä...

Kotoa poissa ollessani oli tapahtunut se, mitä olin jo kuukauden ainakin odottanut:

Päivänsini on koko kesän kasvattanut vain köynnöstä ja kietoutunut portaiden kaiteen ympärille metri toisensa perään, mutta kukkia on saanut odottaa. Nuppuja siinä on paljon, joten odotettavissa on useita tällaisia hurmaavan sinisiä yksilöitä. Toinen ihanuus odotti tänä aamuna kesäkukkapenkissä yhdellä ainokaisella kukallaan: 

Vielä on siis kesää jäljellä, aikaa ihastella kukkia ja hedelmiä. Aikaa nauttia tästä lyhyestä vuodenajasta vielä hetken verran. Annetaan auringon paistaa!