Hidasta elämää

 

Kiireiselle syksylle tuli taas yhtäkkinen pysähdys, flunssa joka osoittautui koronaksi. Niinpä on keskityttävä lepoon ja kuumiin juomiin, pysähdyttävä pienten asioiden äärelle. Loka-marraskuu on ollutkin jotenkin turhan vauhdikasta, enkä ole juuri valokuviakaan ottanut sitten Valkeakosken reissun. Tämän postauksen kuvat ovat lokakuulta, lempikuultani. 

Rantasauna- ja uintikausi on paketoitu ja mieli odottaa jo ensi kesää. En ole niin kuin isosiskoni, joka käy vieläkin vesijuoksemassa järvessä - ilman saunaa. Vanhin siskoistani sentään yhdistää avantouintiinsa saunan useimmiten, mutta tarvittaessa pulahtaa meriveteen saunomattakin. Minulle riittää tässä vaiheessa vuotta sauna ja suihku.

Syksy oli kaunis. Vesisadetta ei sitten loppujen lopuksi tullutkaan niin paljon, vaan kirkkaita päiviä oli mukavanlaisesti. Tai sitten olen jo unohtanut. Ikävät asiat unohtuvat helposti, mutta kivat ja rohkaisevat jutut muistan. Tälle syksylle on osunut erityisiä rohkaisun sanoja, jotka kantavat toivottavasti vielä pitkälle tulevaisuuteen. Olen monesti miettinyt sitä, miten suuri voima sanoilla on meille ihmisille. Joskus sanat ovat turhia, jos teot puhuvat niitä vastaan, mutta yleensä sanoilla voimme antaa toisillemme kauneinta, mitä meillä on. Oikeaan aikaan lausutuilla sanoilla voi saada paljon hyvää aikaan. Siksi pyrin itse kiittämään ja kehumaan aina, kun on vähänkin aihetta. Varsinkin silloin, kun koen itse tulleeni kosketetuksi jostakin, annan mielelläni palautetta vastapuolelle, oli sitten kyseessä avulias työkaveri, naapuri tai puoliso, hyvä ruoka, koskettava kirja, musiikkikappale tai saarna. 

Kesän kukat ovat jo kuihtuneet ja saaneet hennon lumikuorrutuksen täällä lounaisrannikollakin. Kynttilöiden kausi on alkanut ja lähestyvä joulun aika on saanut myös askartelukärpäset pörräämään lähettyvilläni. Voi, miten nautin, kun saan käsilläni aikaan jotakin kaunista! 

Rauhallisia marraskuun lopun päiviä sinullekin!