Kaksi viikkoa jouluun. Kaksi leppoisaa viikkoa, hitaita askelia, yksi kerrallaan kohti valon lisääntymistä. Tämän postauksen kuvat ovat vuoden takaisia, sillä en ole juuri mitään tullut kuvanneeksi enkä niitäkään vähiä saanut siirretyksi koneelle. Sairasteluista olen kutakuinkin selvinnyt, mitä nyt vielä lääkekuuri on kesken poskiontelon tulehdukseen. Päivä päivältä joulu lähestyy, eikä onneksi enää tässä iässä aiheuta minkäänlaista paniikkia. Nautin kaikesta, siivouksesta leipomiseen ja erityisesti kaikenlaisesta näpräämisestä.
Tänään innostuin aamusta jo rymsteeraamaan olohuonetta uuteen uskoon, koska halusin hakea pihalta pienen kuusen jo nyt. Isoa kuusta meillä ei ole ollut ainakaan viiteen vuoteen ja useimmiten kuusen on korvannut havukimppu maljakossa. Pikku kuusi oli nyt pakosta kaadettava, koska mokoma kasvoi terassilaattojen välissä. Mutta niin oli soma, kun upotin sen kivikasan keskelle vanhaan Riihimäen lasipurkkiin ja nostin vanhalle pulpetille olohuoneen pimeintä nurkkaa koristamaan.
Huomenna on toinen adventtisunnuntai. Ensimmäisenä on aina iso ilo päästä laulamaan Hoosiannaa. Huomenna on iso ilo saada esikoinen monen kuukauden reissusta kotiin hetkeksi (= muutamaksi tunniksi, korkeintaan yön yli), kunnes hän jatkaa matkaa Lappiin vielä viikoksi ennen pidempää kotiutumista.
Toivon sinun jouluvalmisteluihisi rauhaa ja lepoa. Valoisaa toista adventtia!
.jpg)
Niinpä joulu valmistuu pikkuhiljaa pala palalta ilman kiireitä.
VastaaPoistaParantumiset ja toipumiset sinulle. Itsellä alkaa nyt olo olemaan lähes tulkoon ok, koronan jälkeinen toipuminen vei aikansa täälläkin.
Ihanat vihreät valot ensimmäisessä kuvassa ja upea kirkko kuva.
Kaikkea hyvää joulun aikaasi ja tunnelmallista toista adventtisunnuntaita!