Lomilla meillä on usein ollut tapana vierailla jossakin kotimaamme pikkukaupungissa, jossa emme ole ennen käyneet. Katsella paikkoja, syödä hyvin, yöpyä hotellissa. Tällä kertaa ajattelimme mennä Riihimäelle, mutta lopulta ajauduimmekin Valkeakoskelle. (Sorry, Riihimäki, ehkä seuraavalla lomalla sitten tutustumme!) Ennakkoon tiesimme Valkeakoskesta vain paperitehtaan, Mokkapirtin ja Hotelli Waltikan, jotka olivat tulleet tutuiksi Kontio ja Parmas -sarjasta tv:ssä. Syksyinen kaupunki yllätti meidät kauneudellaan. Waltikan rannasta lähti reilun kolmen kilometrin ja kolmen riippusillan kävelyreitti kauniissa järvimaisemassa. Sää oli syksyn parhaita, joten valokuvaamiseltakaan en voinut välttyä.
Kesäkahvilana toimiva Mokkapirtti oli suljettu, mutta onneksi lähellä oli Valkeakosken Hakan kahvila Hakafood, joka sijaitsee Citymarketin yhteydessä. Kahvilassa nautiskelimme valtavan kokoisista leivoksista. Gluteenitontakin oli hyvin tarjolla ja kahvi oli hyvää. Plussaa vielä viihtyisästä sisustuksesta ja järvinäköalasta.
Loman loppupuolen vietin Lohjanjärven rannalla Vivamon kurssikeskuksessa, jossa jälleen runoiltiin ihanalla ja osittain jo minulle tutulla porukalla. Kurssin ohjaajina oli kolme runoilijaa: Tytti Issakainen, Anna-Mari Kaskinen ja Pia Perkiö. Harjoittelimme Pian johdolla myös laulujen sanoittamista. Oli todella virkistävä viikonloppu, joka inspiroi varmaan vielä pitkään. Myös Vivamon ympäristö on omalla tavallaan inspiroivaa kaunista luontoa:
Kurssilla paneuduimme ihmisen elämänkaaren eri vaiheisiin ja kirjoitimme runoja niin syntymästä, lapsuudesta kuin aikuisuudestakin, osin vanhuudestakin. Välillä uudelle runolle oli alkuvirittelyn jälkeen aikaa seitsemän minuuttia, välillä saimme hauduttaa runojamme yön yli. En sitten tiedä, kummalla tavalla tuli parempia, mutta tässä yksi kurssin aikana kirjoittamistani runoista:
Olen avaralla
katse horisontissa
männyn rungossa
kanervankukassa
Olen kulkenut
pitkiä mutkapolkuja
kiivennyt rinteitä nelinkontin
nähnyt ja kadottanut
luottanut ja melkein luovuttanut
Ja nyt kiitollisena katson
kanervankukan hentoa punaa
männyn rungon syviä uurteita
taivaanrantaa jossa
valo leikkii
vielä pitkään
Oi, ihanuus teillä on ollut rentouttava reissu kauniissa maisemissa.
VastaaPoistaKyllä täytyy mainita on suomessa vaan kauniita paikkoja vesistöineen.
Kaunis runo..
Mukavaa talviaikaa ja alkavaa viikkoa!
Kiitos, Päivi! Kotimaamme on niin kaunis, että sitä jaksaa aina vaan ihastella. Rauhaisaa ja rentoa talviaikaa sinulle myös!
PoistaKiitos, samoin sinulle, Suvi!
VastaaPoistaKaunista, kuvat ja runo. MaaritKoo
VastaaPoistaHienoja kuvia syksystä, ja tuo punainen mökki on ihana, Valkeakoski onkin kiven heiton päässä täältä, joten on tullut käytyä.
VastaaPoistaMinä olen syntynyt Valkeakoskella ja asunut siellä mummulassa ensimmäiset 18 vuottani. Enää ei ole mummulaa, minne mennä. Mummua ja vaaria käyn aina tervehtimässä hautausmaalla, kun harvoin sinne pääsen.
VastaaPoista