Olipa reissu! = Ihana kotiseutukierros ja vähän muutakin

 

Ensi alkuun varoitus: tästä tulee pitkä postaus, joka sisältää lapsuusmuistoja ja muuta nostalgiaa. Viimeinen lomaviikko hurahti reissatessa. Junalla tai oikeammin kahdella meni alkumatka täältä Varsinais-Suomesta Kokkolaan asti, jossa sain olla mukana siskontytön leppoisissa tupaantuliaisissa ja samalla juhlimme äitinsä kuusikymppisiä. Mukavaa oli myös päästä osallistumaan jo valmisteluihin ja mikäs siinä oli neljän naisen voimin puuhatessa salaatteja, kakkuja ja muuta herkkua juhlaväelle somistuksia unohtamatta.

Pikkuisella Elsa-koiralla riitti hämmästelemistä, kun uusi koti oli yhtäkkiä täynnä vieraita. Muuten, hassulta tuntuu, että meistä seitsemästä sisaruksesta vanhin on nyt sitten 60-vuotias - vastahan aloitimme omat koulutiemme! Veljeni ja vaimonsa kyydissä pääsin sitten jatkamaan matkaa lapsuuskotimme maisemiin, jossa on nyt veljen perheen uusi talo vanhojen rakennusten seurana. Tallella on vielä punamultainen, hieman vinksahtanut, liki sadan vuoden ikäinen talo,  syntymäpaikkani, jota verhoaa villiintynyt humalaköynnös vähän joka puolelta. Talossa ei ole kymmeniin vuosiin kukaan asunut, ja vieressä on lapsuuskotimme (en ottanut siitä kuvaa!), josta nyt homeongelmien vuoksi veljeni perhe joutui muuttamaan pois ja rakentamaan viereen uuden kodin. Eli samassa pihapiirissä on kolme taloa eri aikakausilta. 

Uusin talo pilkottaa tuossa kurkien taustalla. Alakuvassa on lapsuuteni yksi pelottavimmista paikoista eli riihi, jossa oli aina hämärää ja vahva viljan tuoksu. Pelottavin taisi olla traktoritalli, jonka öljytynnyri näytti pohjattomalta kaivolta - ja voi sitä kissaparkaa, joka sinne kerran putosi. Nyyh!

Lapsuuskotimme pihapiirissä on myös punamultainen aitta, jossa on kaksi osastoa: matto/vaateaitta ja ruoka-aitta. Mattoaitassa oli lapsena hauska leikkiä ja ruoka-aitta taas oli keskeisessä roolissa ainakin hautajaisissa, joita muistan lapsuudestani useita. Nyt aitan päätyseinää koristaa ikivanha kahvipannu:

Lomaviikkoni varsinainen "ohjelma" oli ihan omasta päästä keksitty eli päätin kerrankin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja olla oikea kyläluuta. Lapsuuskotimme lähellä reilun 10 km säteellä asuu kolme tätiäni (Sininen, Punainen ja Vihreä), kaksi enoani ja muutama serkku, joten otinpa urakan ja vierailin yhtä serkkua lukuun ottamatta kaikkien luona! Pari vierailua päivässä neljän päivän aikana oli ikimuistoinen "maraton", mutta tykkäsin valtavasti ja jälkeenpäin harmittelin, kun en tajunnut tallentaa mitenkään (paitsi hataraan muistiini) kaikkia niitä hienoja ja hauskoja tarinoita menneiltä vuosikymmeniltä, joita sukulaiseni kertoivat useiksi tunneiksi venähtäneiden jutustelujen aikana. Kahvia kului mukikaupalla ja herkkuja tuli popsittua niin että napa rutisi. 

Yhdellä reissulla piipahdin myös ensimmäisen kouluni pihamaalla ottamassa muutamia kuvia. Siitä, kun koulutieni aloitin tässä pihapiirissä, on jo 51 vuotta! Päärakennuksessa oli kaksi luokkahuonetta ja kirjastosiipi sekä keittola ja opettajan asunto; ulkorakennuksessa taas vessat ja varastotilaa. Myöhemmin kyllä ulkohuusseista luovuttiin (miksiköhän?!) ja rakennettiin sisävessat ja suihkut päärakennukseen, mutta minä en ollut tätä muutosta enää kokemassa itse koululaisena.  Koulu on lakkautettu vuosia sitten, mutta toimii edelleen kylätalona.

Yhden päivän sain viettää lähes kokonaan nuorimman siskoni kanssa, jolla myös sattui olemaan syntymäpäivä. Teimme automatkan Liminkaan ja Kempeleeseen - paikkoihin, joissa ei ole tullut käytyä vuosikymmeniin. Limingasta löytyi kiva Kartanokahvila, jossa on esillä melkoinen määrä Arabian kahvikuppeja nostalgiaa huokuvissa huoneissa. Kävimme myös Liminganlahden lintutornilla ihailemassa hiljaista rantamaisemaa. Kempeleessä reissuun mahtuivat ostospaikat Versonpuoti ja Zeppeliinin kauppakeskus. 

Matka jatkui lapsuusmaisemista kälyn kyydissä Keski-Suomeen Keuruulle, jossa oli Aurinkorannikon Turistikirkon kesäpäivät. Saimme tuoreita terveisiä Espanjasta ja tapasimme monia tuttuja mieheni kanssa, joka tuli autolla paikalle. Keuruulla tuli myös uitua tämän reissun ainoat uinnit ja samalla koko kesän ainoat järviuinnit. 

Oli ihana palata kotiin reissusta väsyneenä, mutta monin tavoin virkistyneenä. Viimeinen lomapäivä menikin pyykkiä pestessä ja työhön valmistautuessa (henkisesti enimmäkseen).  Mutta tätä kiertoreissua muistelen vielä pitkään, sillä sukulaisia on aina ilo tavata, ja ainakin meillä on tosi mukava suku. Kiitos siis vielä kerran kaikille teille, ihanat!

 Aurinkoista elokuun jatkoa myös jokaiselle lukijalle!