Tammikuun tuisketta

 

Eilisaamusta asti maisema on ollut harmaanvalkoinen, täynnä ilmassa pöllyävää pöperöä, jota on kertynyt jo sellainen 15 senttimeterin kerros maan pinnalle. Edelliset lumet ehtivätkin alkuviikon plussakeleissä sulaa lähes kokonaan, mutta nyt taas lunta piisaa. Kokeilin vähän kolata enimpiä portaiden edestä pois, mutta oli niin painavaa lunta, että jätin suosiolla miesväelle huhkittavaksi. 

Tammikuun säät ovat täällä vaihdelleet kipakoista pakkasista jonnekin plusviiteen lämpöasteeseen. Aurinkoisiakin päiviä on ollut ja silloin mieli laukkaa jo kevääseen. Mutta ehkä tässä on vielä kaivettava sukset uudelleen esiin ja nautittava talvesta, kun se kerrankin on luminen. Postia aamulla hakiessa meinasin ruveta tekemään lumiukkoa, kun oli juuri sellaista lunta, mutta se jäi vain ajatukseksi. Koronan kurimuksessa emme ole saaneet hoitolapsiakaan luoksemme liki kahteen kuukauteen - he varmasti tykkäisivät viettää täällä talvipäiviä pihapuuhissa. 

Mihin muuhun talvipäivät ovat kuluneet kuin arkiseen työssäkäyntiin ja kävelylenkkeihin niin metsässä kuin kaupungillakin? No, jostain kummasta itselläni on alkanut tässä kaikessa hiljaiselossa erittäin luova kausi. Olen kaivertanut vanhoja kirjoja uuteen "kuosiin", kirjoittanut hurjan määrän lastenrunoja sekä viimeisimpänä tuoreena villityksenä kokeillut virkata erilaisia isoäidinneliöitä. Se on varsin koukuttavaa! Ja lukenutkin olen tavallista enemmän. Tiina Lifländeriltä luin myös hänen esikoisteoksensa Kolme syytä elää - oli mielenkiintoinen kirja sekin. Suosittelen. 

Kaupunkikodissa on tullut vietettyä tavallista enemmän aikaa, koska välttelemme lumitöiden tekemistä viimeiseen asti. Sitäpaitsi kotitiemme tänne maaseutukotiin on välillä ollut niin peilijäässä, että sitä ei tahdo pystyä ajamaan. Eli aika pitkälle päätämme säätilan mukaan, kummassa kodissa aikaa vietämme. Alkuvuoden alennusmyynnistä ostin kukkakaupasta tuon ihanan jouluruusu-murattiasetelman, joka ilahduttaa kaupunkikodin ikkunalla. Toivottavasti säilyy siihen asti, että voin kevääällä istuttaa sen tänne pihalle. 

Enkelinsiivet molemmissa kodeissa ovat innostuneet kasvamaan valtavasti. Kohta on varmaan aika etsiä isommat ruukut ja vaihtaa multa. Muuten on vielä jotenkin ajatus jäässä kaiken kevätkasvatuksen suhteen eli ei ole toistaiseksi yhtään taimipurkkia ikkunalla kesää odottamassa. 

Tällaista täällä lounaisrannikolla. Rauhallista ja mukavaa. Miten sinulla siellä ? 

Valoisaa helmikuuta!