Kaksi hyvää kirjaa

 Joululomalla oli aikaa lukea muutama kirja, jotka ihan summamutikassa tilasin kirjastosta muutama päivä ennen joulua. Ja yllätyksekseni molemmat kirjat olivat tosi hyviä, joten päätin esitellä kirjat lyhyesti teillekin. Kumpikaan kirja ei ole ihan tavanomainen romaani, vaan rakenteeltaan molemmat ovat kiinnostavasti erilaisia. 

Laura Pörstin Viimeinen vuosi (Gummerus 2021) on toimittaja-kirjailijan esikoisteos, joka kertoo alaotsikkonsa mukaisesti Muistiinpanoja muutamista vaatekaapeista. Kirja on mielestäni paljon muutakin kuin kirja vaatteista, joiden merkityksiä ihmisen eri elämänvaiheissa kirjoittaja etsii. Viimeinen vuosi on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäisessä elämä keskittyy rintamamiestaloon, jossa kirjoittajan iäkäs isoäiti asuu. Siellä naiset tutkivat yhdessä isoäidin vaatekaappia ja elävät isoäidin viimeistä vuotta. Lapsenlapsi pääsee kurkistamaan vieraaksi jääneen isoäidin nuoruuteen ja luo päivä päivältä siltaa heidän välilleen. 

Kirjan toinen osa seikkaillaan Pariisissa ja pohdiskellaan kuluttamista, vaatteiden oston ja omistamisen tarpeellisuutta. Tämä osa kirjaa kiinnosti minua varsinkin siksi, että ostan itsekin suurimman osan vaatteistani käytettynä kirpputoreilta. Viimeisessä osassa ollaan Helsingissä, jossa kirjailija pohtii vaatteiden ja pukeutumisen merkityksiä; miten vaatteet paitsi peittävät myös paljastavat, ei pelkästään ihoa, vaan tunteita, makua, epävarmuutta, arvoja...

Tiina Lifländerin Hyvä yö (Atena 2021) on mielenkiintoinen romaani hoitokodin arjesta ja yöhoitajan uupumisesta sekä siitä, mitä kaikkea siitä voi seurata. Takakansitekstin mukaan "Hyvä yö vie yöhön, jossa ei nukuta ja päivään, jolloin ei olla hereillä. Väsymys saa oikean ja väärän rajat hämärtymään ja nakertaa myötätuntoa." Se on myös kirja vanhenemisesta eli siitä, mikä odottaa meitä jokaista. Kirja on rakennettu vuorotellen minä-muodossa kertovan yöhoitajan ja vanhuksen näkökulmasta, Vanhuksen elämän kautta lukija pääsee myös kurkistamaan sota-ajan elämään. 

Lifländer on kirjoittanut aiemmin esikoisteoksensa Kolme syytä elää, jota en ole itse vielä lukenut. Hyvän yön luettuani aion varmasti tarttua myös tuohon aiemmin ilmestyneeseen kirjaan. Pidin jollakin tavalla kirjan vähäeleisestä tyylistä, jossa virkkeet ovat enimmäkseen lyhyitä ja napakoita. Hyvä yö kiinnosti myös siksi, että kärsin itsekin huonosti nukutuista öistä. 

Molempia kirjoja suosittelen lämpimästi jokaiselle, jota kiinnostavat ihmissuhteet, sukupolvien välillä erityisesti. Kumpikaan kirja ei ole erityisen paksu: Viimeinen vuosi 245 sivua ja Hyvä yö 200 sivua. Silti en sanoisi, että ovat mitenkään kevyttä luettavaa, vaan tarvitsee lukea ajatuksella.