Pääsiäisen rauhaa

 

Yhtä varmaa kuin keväinen auringonpaiste on pääsiäisen tulo joka vuosi. Meillä pääsiäinen syntyy korona-ajasta huolimatta perinteisesti perheen kesken yhdessäolosta, ulkoilusta, hyvästä ruuasta (ja jälkiruuista kuten pashasta ja mämmistä) ja itsekseen hiljentymisestä pääsiäisen sanoman äärelle. Tänä vuonna mukaan mahtuu myös virtuaalikirkko normaalin sijasta. 

Kevään tulo on aina sykähdyttävää. Valon lisääntyminen, lumen sulaminen, maiseman vihertyminen pikku hiljaa. Lintujen riemulliset konsertit ovat onneksi ilmaista musiikkia tänä aikana, kun muita konsertteja ei järjestetä. Puutarhailu on jo alkanut muutenkin eli ikivanhan ja lahon Antonovka -omenapuun kaadolla (siitä tuli viisi hienoa linnunpönttöä) sekä siementen saattelemisella taimiksi. 

Pääsiäisen aika menee rauhallisesti kotona esikoisen ja tyttöystävänsä kanssa. Tänä iltana saamme joukkoon myös kuopuksen, joka on tehnyt etätöitä viime kesästä asti juuri käymättä työpaikalla. Ihailen kyllä hänen jaksamistaan - en itse kyllä kestäisti istua kahdeksaa tuntia päivässä koneen ääressä viikosta ja kuukaudesta toiseen. Onneksi alakoulut vielä ovat lähiopetuksessa ja toivottavasti viime kevään kaltaista etäjaksoa ei edes tule. Useimmille oppilaille se oli raskasta aikaa, jonka seurauksia paikataan vieläkin. 

Kevään eteneminen näkyy myös kaupungilla. Tiistai-iltapäivän lenkkini keskeytyi, koska oli ihan pakko poiketa kevään ensimmäiselle jäätelölle torille. Hassulta tuntui nauttia kahvi ja jäätelö seisten, koska tuolit kioskin ympäriltä olivat poissa kuten pöydätkin. Mutta jäätelö -vegaaninen kaurapohjainen appelsiinkrokantti - oli herkullista!

Pääsiäismunaan kätkeytyy ajatus uudesta elämästä ja toivosta. Onneksi kaiken keskellä meillä  on jäljellä toivo, joka kantaa yli vaikeiden aikojen. Pääsiäisen sanomassa on paljon miettimisen arvoista, ja siihen kannattaa perehtyä rauhassa. 

Rauhallista pääsiäisen aikaa sinulle ja läheisillesi!