Se mielekäs remppa

Kohelluselokuva Se mieletön remppa tarjoaa väritettyä ja toisaalta totuuden siemenillä maustettua kuvaa remontoinnin ihanuudesta tai kamaluudesta, miten sen nyt kukin haluaa tulkita. Reilun kahden kuukauden omakohtaisen remppakokemuksen perusteella voin kuitenkin myös sanoa, että remontointi voi olla mielekästäkin. Tosin se on aina tavallaan myös rankkaa ja voimia vievää - sekä hermojakin kiristävää ajoittain. Remontointi on erinomainen tapa testata parisuhteen kestävyyttä.

Elämä tuo välillä eteen yllätyksiä, joita ei ole osannut odottaa. Meille tuli eteen tilaisuus, jota ei voinut jättää käyttämättä. Olemme asuneet yli 20 vuotta maalla kaukana kaikesta, ja olemme viihtyneet, mutta ajoittain pitkä matka töihin, harrastuksiin ja ystävien luokse on tuntunut liian  pitkältä. Nyt meille tarjoutui tilaisuus hankkia kaupunkikodiksi remonttia huutava kerrostalokaksio. Talosta maalla emme ole luopumassa, mutta kaupunkikoti helpottanee elämää varsinkin talviaikaan.

Tässä vaiheessa (kuva yllä) keittiöstä oli kannettu pois toinen jääkaappi ja irrotettu parit yläkaapit jääkaappien päältä. Keittiökaapisto herätti minussa aluksi yök-reaktion, mutta mieheni ei halunnut lähteä poistamaan umpipuisia englantilaisia kaappeja. Vähitellen aloin myös minä tulla siihen tulokseen, että kaappien säilyttäminen on ihan järkevää, vaikka ne eivät olekaan täysin omaan makuuni.

Maalasimme seinät ja kaakelit (Ronseal -kaakelimaali ja saumatussi toimivat hyvin). Työtasot vaihdettiin, samoin tiskiallas. Olohuoneessa revimme irti vanhat kohokuvioiset, alunperin kultaiset koukerotapetit, jotka oli maalattu päältä vaaleankeltaisiksi. Lisäksi irrotimme styroksiset kattolistat. Kuulostaa helpolta, mutta totuus on, että tapetin irrotus sentti sentiltä on joskus hermoja raastavaa. Ja kynsiä. Kaikesta tästä seurasi seinien tasoitusta ja hiomista sekä tasoitusta ja hiomista ja vielä kerran tasoitusta ja hiomista ennen kuin päästiin maalaamaan ja lopulta tapetoimaan seiniä uudelleen. Yllätys-yllätys, eivät ole kerrostalonkaan seinät ja lattiat suoria, mihin olimme toki jo tottuneet remontoidessamme aikanaan rintamamiestaloamme.

Aloittaessamme remonttia tarkoitus oli tehdä "pientä pintaremppaa", mutta lopulta homma vähän paisui ja aikaa hupsahti pari kuukautta oman työn ohessa tehden. Aluksi emme oikein edes tienneet, mitä kaikkea aiomme tehdä, mutta vähitellen visiot kirkastuivat ja työn edetessä innostuimme keksimään yhtä ja toista. Pitkä olohuone "katkaistiin" espanjalaistyylisellä katto- ja seinäparrulla.  Kierrätys oli yksi teema, joka näkyy kodissamme vahvasti. Esimerkiksi keittiön pöytänä on vanha ovi, johon on lasin alle säilötty matkamuistoja ympäri Eurooppaa. Kirppareilta löysin vanhoja pitsiliinoja astioiden alle estämään lasin kolhiintumista.

Kotiamme valaisevat pääosin mieheni rakentamat valaisimet, joissa on käytetty mm. autonlamppuja. Mies halusi myös yhdelle seinälle "matkamuiston" Espanjasta eli valokuvatapetin kahden vuoden takaiselta matkaltamme. Osittain sisustus on vielä kesken, mutta vähitellen hankimme esimerkiksi lisää mattoja osin huonokuntoisen lattian peitoksi, jota emme tässä yhteydessä halunneet lähteä vaihtamaan. Huonekalut ovat sohvaa ja sänkyä lukuunottamatta kierrätyslöytöjä sekä lapsuuskodistani tuotuja. Miksi ostaa kaikki uutena, kun käytetty tuote on usein jo kestävyytensä osoittanut ja tulee kestämään kunnostettuna vielä pitkään?!