Keikkuva kevät

Kolme askelta eteen, kaksi taaksepäin - sellaista tämä kevään tulo on tänä(kin) vuonna. Kaiken maailman myllerysten keskellä on ollut ihana kulkea ulkona pihalla ja metsissä hengittämässä raitista ilmaa ja keräämässä muistin sopukoihin juuri tämän kevään ihmeellisyyksiä. Miten tuokin valkovuokko on jaksanut nousta kylmää uhmaten tai miten lintujen liverrys, kujerrus ja kraakuntakin ovat tänä keväänä jotenkin harvinaisen kuuluvia?! Ehkä aistini ovat saaneet uuden virityksen, koska ne kaipaavat jotakin muuta kuin koronauutisia. Katson maasta puskevaa raparperia, ja ihailen sen sinnikkyyttä jaksaa vuodesta toiseen samalla paikalla pihan laidalla. Vesi kielellä odotan ensimmäistä raparperipiirakkaa.

Aurinkoista pääsiäistä vietimme kolmestaan kuopuksen kyläillessä meillä. Esikoinen ja tyttöystävänsä joutuivat pysymään pääkaupungissa eristyksissä, eikä toistaiseksi ole tietoa, milloin pääsevät käymään. Pääsiäisen neljän päivän lepo oli niin tervetullutta kaiken etätyön ja koneiden ääressä istumisen jälkeen, että oli suorastaan nautinnollista vain maata sohvalla ja lukea kirjaa. Vielä maaliskuun alussa kuvittelimme pääsevämme pääsiäiseksi seuraamaan espanjalaisten pääsiäiskulkueita ja muuta kevään riemua Alicanten seudulla, mutta tällä kertaa kävi näin, mikä ei ollut yhtään huono ratkaisu. Pihatöitäkin aloiteltiin - tosin eivät ne työltä tuntuneet, vaan haravointi on silkkaa iloa, kun tietää, että se enteilee kesää.

Niinpä. Sitten tuli lunta, joka suli pois päivän aikana. Seuraavanakin aamuna tuli lunta. Ja sitä seuraavana... Huhtikuu kipittää kohti loppuaan, ja luntaräntääloskaa riittää. Mutta näinhän se on aina ollut, että kevät on keikkuen tuleva. Lumi olisi ollut ihanaa joulukuussa ja vielä tammi-helmikuussakin, mutta nyt se on - no, ihan kaunista ainakin hetken.

Etäoppituntien lomassa olen ehtinyt silloin tällöin kipaista uuden kotimme läheisille kallioille keräämään voimia. Metsä on kumman rauhoittava paikka, ja sieltä palaan aina virkistyneenä. Välillä virkistymiseen riittää käynti parvekkeella, jossa tosin ei vielä ole parin tuolin lisäksi muuta, ei edes yhtä kasvia. Jotenkin en vain ole saanut sisustusrintamalla mitään aikaiseksi alkuvuoden kovan uurastuksen jälkeen.

Viikonloppu lähestyy taas ja odotan pääseväni pihalle möyrimään. Tai sitten vain kuljen ja ihmettelen kevään kohinaa. Lintuja, kukkia, perhosia. Ne riittävät ajatusten lepuuttamiseen.

Ilon täyttämiä kevätpäiviä sinulle!