Wieniläiskonsertti ja muita suurkaupungin ihanuuksia

Joulun vietimme perheen kanssa kotona perinteisesti saunoen, hyvin syöden, joulukirkossa käyden (kuvassa: Angelniemen kirkko Kemiönsaarella) ja yhdessäolosta nauttien. Joulun jälkeen suuntasimme mieheni kanssa kuudeksi päiväksi Wieniin, jossa yksi siskoistani toistaiseksi asustelee. Itävallassa olen itse aiemmin käynyt vain kerran autolla läpikulkumatkalla Sveitsistä Italiaan. Tällä kertaa lensimme, ja optimaalisesti ajoitetut lennot mahdollistivat viidellä yöpymisellä kuuden täyden päivän perilläolon. Paljon enemmänkin tuossa 1,8 miljoonan asukkaan suurkaupungissa olisi saanut aikaa kulumaan, mutta hyvä näinkin. Monta mukavaa mahtui vierailuumme, ja saimme viettää aikaa siskoni ja myös paikalle saapuneen veljeni ja perheensä kanssa. Juhlistimme monena päivänä veljeni 50 -vuotissynttäreitä eri tavoin keksimällä aktiviteetteja ympäri kaupunkia.

Wienissä on paljon kauniita kirkkoja, jotka ovat suomalaiseen pelkistettyyn arkkitehtuuriin tottuneille aika koristeellisia. Yllä oleva on Stephansplatzin kirkko, joka oli sisältä yllättävänkin karu ja tummasävyinen verrattuna St Peters Kircheen, jossa saimme nauttia upeasta konsertista viulujen ja sellon soidessa holveissa taivaallisen kauniisti. Emme ole aiemmin törmänneet yhtä koristeelliseen ja täynnä olevaan kirkkoon (ei niinkään ihmisistä, vaan kullasta ja patsaista sun muista koristeista!). 

Tämä konsertti sisälsi hienoja kappaleita niin Mozartilta, Vivaldilta kuin Bachiltakin ja muutamalta muulta tunnetulta säveltäjältä. Varasin konserttiliput etukäteen netin kautta ja tutkailin samalla, mitä olisi maksanut lippu televisioitavaan uuden vuoden päivän konserttiin. No, useita satasia tai liki tonni olisi pitänyt maksaa ja seuraavat vapaat paikat olisivat juuri ja juuri vuoden päästä olevaan konserttiin... Tämä pienimuotoisempi riitti meille vallan hyvin ja pääsimme mukaan klassisen musiikin tunnelmiin näiden taitavien muusikoiden myötä. 

Monenlaiset jouluvalaistukset koristivat kaupunkia, jossa oli kiva kuljeskella, vaikka väkeä tuntui riittävän joka paikkaan lähes tungokseen asti. Ympäri kaupunkia oli erilaisia esiintymislavoja uudenvuodenaattona ilmaiskonsertteineen. Illalla myöehmmin jouduimme sellaiseen väentungokseen, etten toista kertaa halua moista kokea. Tuhannet ja taas tuhannet ihmiset olivat pakkautuneet Raatihuoneentorin läheisyyteen odottamaan vuoden vaihtumista meidän tavoin. Väentungokselta ei meikäläinen pienikokoisena edes nähnyt juuri mitään ilotulituksesta, ja paikalta poislähtiessämme kuljimme kaikki seitsemän letkassa toisistamme kiinni pitäen, jotta emme kadottaisi toisiamme tungoksessa. Yhtään kuvaa en ilotulituksesta saanut, kun en voinut ottaa kameraa edes esiin ahtaudessa!

Kävimme yhtenä päivänä myös Tonavaa ihailemassa. Ajoimme metrolla joen keskellä olevalle saarelle ja kiertelimme sitten valokuvaamassa jokea. Aika leveä joki ja hervottoman pitkiä jokilaivoja täynnä nuo rannat. 

Julkinen liikenne Wienissä toimii mielestäni hienosti, mitä nyt viikkolippu pitää ostaa aina kalenteriviikoksi. Eli jos olet käymässä vaikka yhden viikon keskiviikosta keskiviikkoon, joudut ostamaan kahdeksi viikoksi viikkolipun tai sitten yksittäisiä päiviä. Muuten raitiovaunut ja metrot varsinkin tarjoavat sujuvan liikkumistavan paikasta toiseen. Meille ei kertaakaan osunut lipuntarkistusta matkalla, mutta kuulimme erään suomalaisen joutuneen maksamaan 90 euron sakot, koska ei ollut tiennyt ostaa oikeanlaista lippua lentokentältä kaupunkilippualueelle. 

Ja tietenkin reissussa ilahduttivat kaikki kivat ja kauniit sekä välillä myös kummalliset jutut ympäri kaupunkia. Sekä hyvä ruoka ja herkut, myös gluteenittomana. Se jäi vielä arvoitukseksi, miksi vuodenvaihteessa myytiin katukojuissa erilaisia pehmopossuja, ja myös glögimukit olivat jossain possumaisia. 

Kiva tuttavuus tämä kaupunki! Miesväki kävi mm. tekniikan museossa, jossa viisituntinen osoittautui liian lyhyeksi ajaksi. Itseäni olisi kiinnostanut Illuusiomuseo, mutta siihen emme ehtineet tutustua. Ehkä ensi kerralla sitten!