Taas valkeata joulua?

Marraskuun alkupuolella maa oli täälläkin valkoinen -hetken. Sen jälkeen maisema on näyttänyt enimmäkseen syksyiseltä alituisine vesisateineen. Aurinkoa ei ole juuri näkynyt. Ehkä ensi vuonna!
Mutta onneksi joulun saapuminen ei riipu säästä, vaan sydämen asenteesta. Joulu saa tulla, kun olen valmis sen vastaanottamaan.

Joulutaajuudelle virittäytymiseen tarvitsen musiikkia, joka tuo mieleen  muistot lapsuuden jouluista. Joka joulu yritän saada kalenteriin raivattua tilaa edes yhdelle joulukonsertille. Tänä vuonna istuimme kotikylän kirkossa kolmen miehen musisointia kuuntelemassa. Komeasti kaikuivat tämän keskiaikaisen kirkon holveissa mm. Konsta Jylhän joululaulun sanat ja sävelet.

Pimeään vuodenaikaan ei mikään ole ihanampaa kuin sytytellä kynttilöitä valoa ja tunnelmaa luomaan. Aamuisin ennen töihin menoa se ei kuitenkaan kannata, koska silloin voi joutua hälyttämään naapurin tarkistamaan, jäikö kynttilä palamaan. Mutta muuten nautin sekä aidoista että sähköisistä tuikuista. Joskus tekee ihan hyvää vain tuijottaa liekkiä ja sen heijastuksia. Kaikki kiire unohtuu.

Vuosi vuodelta joulutouhotukseni on vähentynyt. Sitä mukaa kuusikin on muuttanut muotoaan perinteisestä ensin pienikokoiseksi pöytämalliksi. Nyt riittää muutama kuusenoksa ämpärissä. Tuoksu ja tunnelma ovat samat, mutta siivoaminen jälkikäteen paljon helpompaa. Joku naistenlehti taannoin otsikoikin omannäköisen joulun sallituksi. Ruokapuoleenkin olen yrittänyt saada muutosta, kun itse en ole mikään suuri kinkuttelija, mutta miesväki vaatii ja saa kinkkunsa (kun itse laittavat). Yhtä kuitenkaan en joulupöydästä halua jättää pois: lanttulaatikko on ehdoton joulun maku. Ja suklaa.

Kotikin on nyt viritetty joulutaajuudelle. Aamulla luin kynttilänvalossa Luukkaan evankeliumin ensimmäisen luvun. Kahden äidin tunnelmat, Elisabetin ja Marian, vanhan ja nuoren, siinä koskettivat. Ensimmäistä kertaa äidiksi tuleminen on aina sykähdyttävä ihme. Tänään haemme esikoisemme bussilta joulunviettoon kanssamme. Tämä on hänen 30. joulunsa - miten vuodet ovatkaan vierineet! Joulupöytään istuutuvat kanssamme myös kuopuksemme ja esikoisen tyttöystävä. Miten kiitollinen olenkaan heistä jokaisesta!

Rauhallista joulua sinulle ja läheisillesi!