Baltiaa ja Puolaa (osa 2)

Rzeszowin kauniissa kaupungissa itäisessä Etelä-Puolassa vietimme kaksi vuorokautta. Corpus Christi -juhlapäivänä saimme myös osallistua jättimäiseen puistokonserttiin, jossa nautimme kauniista puolankielisestä musiikista. Montaa sanaa puolaa en ymmärrä, mutta se auttoi, koska monet kappaleista olivat tuttuja entuudestaan eli minulle rakkaita lauluja seurakunnasta. Lauluja, jotka ylistivät Luojaa ja hänen suuruuttaan. Lauluja, jotka "toimivat" kaikilla kielillä ja luovat käsittämättömän hienon yhteyden toisilleen tuntemattomienkin ihmisten välille.

Kolmituntisen välistä jopa hyvinkin vauhdikkaan konsertin päätteeksi illan pimetessä puiston täyttivät sytytetyt kynttilät. Hetki aiemmin musiikin tahdissa laulanut ja tanssinut yleisö hiljentyi hartaaseen hymniin. Tunnelma oli kyllä huippuhieno ja kuvasi hyvin yhteyttä, joka syntyy siellä, missä Jeesus Kristus saa kunnian ja kiitoksen.

Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa Krakovan suuntaan. Tutustuimme ihastuttavaan Wieliczkan suolakaivokseen, jonka lähistöltä saimme myös hotellimajoituksen. Suolakaivokseen emme olleet varanneet lippuja etukäteen, mutta kesäkuun puolella vielä jonot olivat kohtalaisia, eikä kovin kauaa tarvinnut odottaa lippuluukulla. Kaivokseen pääsee vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan, joten sen suhteen voi joutua odottamaan tunninkin.

Suolakaivos on käsittämättömän suuri alue, josta yleisölle on avoinna vain noin kolme prosenttia. Maan uumeniin kipitellään 800 porrasta kaiken kaikkiaan 135 metrin syvyyteen - ylös onneksi pääsee hissillä. Muutenkin kävelyä koko kierroksella tulee kilometrikaupalla, joten huonojalkaisille tätä ei voi suositella.  Englanninkielinen oppaamme vanha rouva oli aivan loistava ja kertoi huumorilla höystäen kaivoksen toiminnasta 1300 -luvulta alkaen. Syvällä maan sisällä on useita kappeleita ja kirkkosaleja sekä lopulta tietenkin myös turistiravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde kuitenkin tämä suolakaivos. (Lähiseudulla on toinenkin, pienempi suolakaivos.)

Kirkkosalin kristallikruunutkin oli tehty suurista suolakiteistä...

Puolalaisten uskonnollisuus näkyi vahvasti myös tuossa kaivoksessa, jossa oli monia pyhimyspatsaita. Jotenkin on helppo ymmärtää, miksi ihmiset turvautuivat kaivoksessa Jumalan suojelukseen, kun töitä tehtiin sen ajan menetelmillä ja välineillä, ja työturvallisuus oli aika kaukana nykyajan vaatimuksista ainakin ensimmäisinä vuosisatoina. Kaivoksen yhtäjaksoinen yli 700 -vuotinen toiminta päättyi vasta 2007.

Hotellimme oli sijainniltaan nappivalinta suolakaivoksen ja Krakovan keskustan välillä, jonne menimme seuraavana päivänä paikallisbussilla. Krakovan ikivanhoja kujia pitkin olisimme mielellään kävelleet pitempäänkin, mutta parin tunnin helteisen kävelyn jälkeen meidät yllätti hurja kaatosade. Lopulta päädyimme litimärkinä etsimään lähimmän bussipysäkin ja palaamaan hotellille, jossa automme odotti.

Puolassa matkamme jatkui Krakovasta Varsovan kautta kohti pohjoista. Alunperin oli tarkoitus tulla laivalla Pohjois-Puolasta Ruotsiin, mutta koska emme olleet varanneet lippuja etukäteen, kaikki laivat olivat meille sopivina päivinä täynnä. Niinpä sitten varasimme tutulta Tallinnan laivalta paluulipunkin. Laivamatkaa ennen oli kuitenkin vielä monta hienoa päivää edessä - niistä seuraavalla kerralla....