Ihana Italia (osa 2)

Vietimme Roomassa useita päiviä majoittuneena edullisesti hyvien bussi- ja metroyhteyksien varrella syrjässä keskustasta. Etukäteen olimme varanneet liput ainoastaan Vatikaanin museoihin, mutta muuten kuljimme fiiliksen mukaan välillä nähtävyyksiä katsellen ja välillä syöden tai kahviloissa istuskellen. Rooma on kyllä niin hengästyttävän täynnä historian siipien havinaa ihan kirjaimellisestikin siivellisiä patsaita myöten, että erään kuulemamme sanonnan mukaan ihmisikä ei riitä kaikkia Rooman nähtävyyksiä tutkimaan.

Ennakkolipuista oli se hyöty, että pääsimme sisään lähes jonottamatta ja vieläpä puolisen tuntia etuajassa lippuun merkitystä ajasta. Kohdallemme sattuneen "sisäänheittäjän" ansiosta olimme muutamassa minuutissa päässeet rakennukseen sisälle ja turvatarkastukseen. Vatikaanin museot ovat pullollaan patsaita, maalauksia, esineitä - ja ilmeisen arvokkaita kaikki. Me vietimme näitä museoita koluten ja lisäksi Sikstuksen kappelissa hetken hiljentyen yhteensä nelisen tuntia, enempää emme vain yhteen menoon kyenneet vastaanottamaan. Mielestäni tuo kaikki oli kuitenkin 18 euron lipun arvoista, ja epävirallisella museolistallani tämä kokonaisuus sijoittuu kyllä kärkikolmikkoon yhdessä Prahan tekniikan museon ja Malagan auto- ja muotimuseon kanssa.  Sikstuksen kappelia lukuun ottamatta kaikkialla muualla sai valokuvata. Lopuksi kävimme vielä  Pietarinkirkon aukiolla, missä oli yllättävän väljää museoiden tungoksen jälkeen. Voi vain kuvitella, millainen tungos museoissa on kesäsesonkina. Roomassa asuvan entisen opiskelukaverini mukaan Pietarinkirkolla väkeä on aukion täydeltä joka sunnuntai klo 12, kun paavi tapaa seurakuntaa parvekkeelta vilkutellen.

Vietimme 33 -vuotishääpäiväämme näissä maisemissa välillä aurinkoisella piha-alueella istuskellen ja kahvitellen. Vatikaanin museorakennuksessa on muutama kahvila-ravintola ja pizzeria, joista saa kohtuuhintaista purtavaa niin suolaisen kuin makeannälkäänkin. Tosin gluteenitonta heikonlaisesti, mutta jäätelöä ainakin.

Kaiken tämän monumentaalisen rakennustaiteen ja historiallisesti arvokkaiden kokoelmien äärellä ei voinut muuta kuin hämmästellä ihmisen luovuutta ja taitavuutta vuosisatojen ja -tuhansien aikana. Hienoa, että näiden esineiden ja rakennusten arvo ja kauneus on ymmärretty ajoissa ja säilytetty.

Vatikaanista jatkoimme iltaa vielä Fontana de Trevin suihkulähteelle, joka sekin oli turistien kansoittama. Helmikuussa, kun varsinaiseen turistisesonkiin on aikaa vielä kuukausia!

Seuraavaksi vielä vähän Roomaa ja sitten Toscanan maisemiin...