Ulkona!

Ei uskoisi, miten ulos pääseminen - ja vieläpä auringonpaisteeseen -  voi synnyttää sellaisen hyvänolontunteen kuin minulla tänään. Vihdoinkin talven ainokainen flunssa on jotensakin selätetty ja voimia tehdä muutakin kuin maata sohvalla nenää niistellen. Auringonpaiste oli suorastaan häikäisevää ja vaati lasit nenälle. Tuuli oli kyllä melkoinen ja jossain vaiheessa päivällä oli pienoinen sähkökatkoskin. Mutta niin oli jo keväisen oloista linnunlirkutuksineen ja tippuvine räystäineen.

Sää olisi ollut mitä mainioin vaikka pitkään kävelylenkkiin, mutta taudista selvittyäni tyydyin matkaan postilaatikolle ja takaisin sekä alapihalle kasvihuonetta katsastamaan. Ja sitten se hulluus iski; ensimmäiset tomaatinsiemenet on upotettu multaan, samoin basilikan ja ystävänpäiväyllätyksenä saamani pelargonian siemenet.

Aamulla oli tullut uutta lunta ohut kerros, mutta päivän aikana on varmasti lähtenyt enemmän pois. Vihreää pilkistää jo siellä täällä pihalla, no, ainakin ikivihreää kuten nämä pikkuhavut. Pohjoisseinustalla sinivuokkokin oli tolpillaan lumen sulettua seinän vierestä, no ei nyt kukassa tietenkään vielä. Ja ihan totta, revontuliatsaleassa on jo aika pulskat silmut, sikäli kun tuosta alla olevasta kuvasta ne erottaa.

Kaiken tämänpäiväisen jälkeen olen ihan varma, että kevät ei ole enää kaukana. Väitteeni puolesta puhuu sekin, että kun tänään leivoin lopulta laskiaispullia, mustikkapiirakkaa ja siemennäkkäriä, niin keittiössä oli auringon paistaessa sairaan kuuma. Viime päivinä vaivannut vilutus oli tiessään. Ja kun muun ajan päivästä jaksoin jo siivota kaappeja ja kerätä kirppiskasoja, niin sekin on kai selvä kevään merkki.  Kevät lähenee ja reilun viikon päästä on jo maaliskuu...