Armahtava aurinko!

Vai onko se armoton, kun kaikki pölyt paljastuvat ikkunoissa, peileissä, pinnoilla.

 Mutta aurinko armahtaa meitä pitkään pimeään jo melkein tottuneita tai siitä nuutuneita.

 Valon voima on aina suurempi kuin pimeän. 

Miten voikin hanki niin kimmeltää kuin meren rannalla tänään!

Miten valkoista hohtavaa aaltoilevaa!

Tuhannet timantit iltapäivän valossa

saivat ajatukset laukkaamaan jo kesään.

Tällä rannalla vietetty monet helteiset hetket

laineiden laulua kuunnellen

veden viileydestä virkistyen

ja nyt - tuulen vimmainen puhina

käy yli kaislikon.

Nyt on helmikuu vasta

ihana talvi

ja hetken päästä jo

lumet liuenneet

jäät järisseet

ja vesi väreilee.

Sunnuntain rauha

luonnon keskellä

rikkomaton,

rannat kivet kuin alttari,

jonka juurelle saa jättää

kaiken kelvottoman.

Maisema meren yllä

alttaritauluista kaunein. 

Aurinkoa sinun viikkoosi!