Kaunista

Tämä alkanut vuosi häkellyttävällä vauhdilla pukkaa eteen kaikenlaista kaunista. Luonnon liikkeitä ihmettelen joka päivä ja nautin. Miten hienoa asua maassa, jossa vuodenajat vaihtelevat viikottain. Talvi, syksy, talvi, kevät, talvi...

Nyt on kai menossa talvi. Tai oli ainakin muutama päivä sitten. Eilisen vesisateen ja loskan jäljiltä voisi kuvitella kuitenkin jotain muuta. Mutta talven valo on kaunista ja sitäkin jaksan ihailla joka päivä.

Luonnon kauneutta en väsy ihailemaan, mutta joskus tulee eteen muutakin kaunista. Minäkin, joka en paljon mitään noista nelipyöräisistä vempaimista ymmärrä, tajuan niistä yleensä värit. Minulla on valkoinen kurapilkkujen täplittämä, mutta yleensä köröttelen mustalla. Iloisa siskoni kävi näissä maisemissa ja ostaa pamautti kauniin hopeanharmaan menopelin, joka mielestäni täyttää kauneuden kriteerit jopa etulyhtyjensä puolesta...

Siinä oli vuoden virallinen tekninen esittely. Siskon vierailut ovat aina hauskoja ja parissa päivässä ehdimme tehdä vaikka mitä. Leivottiin gluteenitonta hyvää...

... ja kuten aina, muisteltiin monenlaisia sattumuksia lapsuudesta tähän päivään asti. Kyllä jokaisella ihmisellä pitäisi olla ainakin yksi sisko tai veli! Minua on siunattu peräti neljällä siskolla ja kahdella veljellä - mikä rikkaus!

Matka jatkuu, päivä nousee ja laskee, jotain uutta tapahtuu ja jotain vanhaa on ja pysyy. Tänään olen kiitollinen mahdollisuudesta, jota vuosi sitten en osannut mitenkään edes kuvitella. Lumipallon lailla asiat lähtivät jossain vaiheessa viime vuotta vyörymään, ja ehkä rinnettä riittää vielä. Kiitollinen olen luovuuden lahjasta, jonka olen saanut ottaa käyttöön (sehän ON meille jokaiselle annettu) ja tehdä vanhasta uutta. Nyt odotellaan, mitä uusi päivä tuo tullessaan.

Valoa ja kauneutta sinunkin viikonloppuusi!