Mosel

Viime viikkoihin on mahtunut monenlaista lomaa pääsiäisen lisäksi. Huhtikuun viimeisen viikonlopun vietimme Kokkolan seudulla miehen suvun juhlissa, joita vietettiin 100 vuotta sitten syntyneen isoisän muistoksi. Olivat hauskat juhlat metsän keskellä. Pikkulomien välillä tehtiin sitten muutama päivä töitä ja taas mentiin, nyt vähän kauemmas ja etelään päin. Lomamme ei tuntunut niin pitkältä kuin nuo Mosel -jokea pitkin lipuvat hiililaivat, mutta sopivasti se loma toi vaihtelua kevääseen. Oli ihana viettää muutama päivä kesän keskellä ruusujen kukkiessa ja auringon lämmittäessä suloisesti. Ja sitten paluu Suomeen olikin entistä karumpi: jo matkalla lentokentältä kotiin satoi rakeita ja sitten seuraavana aamuna räntää. Oi, Suomen toukokuu!

Aloitimme Moselin kierroksemme vuokra-autolla ajaen Frankfurt Hahnin kentältä Schleich -nimiseen pikkukylään, jossa olimme kaksi yötä. Koska vapputorstaina oli Saksassakin "Työn päivä", lähdimme ajelulle vähän isompaan kaupunkiin, Trieriin. Siellä oli leppoisa sunnuntainomainen meininki, vaikka turisteja olikin jo paljon liikeellä. Tai sitten paikalliset viettivät vapaapäiväänsä kaupungissa. Kävimme ihailemassa vanhoja Rooman vallan aikaisia linnanraunioita...

 

... ja tutustuimme upeaan katolilaiseen kirkkoon, jossa riitti nähtävää. 

 

Ja kun on miehen kanssa liikkeellä, jostain kumman syystä aina törmää moottoripyöriin tai komeisiin autoihin.

Enimmäkseen aurinkoisiin lomapäiviin mahtui monenlaista jokimaisemaa, hyvää ruokaa, iloisia ihmisiä ja paljon muuta.

Toiset kaksi yötä vietimme pienessä kolmen huoneen majatalossa Kröv - nimisessä pikkukaupungissa, joka on lähellä Traben -Trarbachia. Kävimme myös Cochemissa ja muutamissa peikkolinnoissa ja yhdessä prinsessalinnassa. Tässä Burg Eltz, se prinsessalinna.

 Suurimmat ihastuksenhuokaukset syntyivät kuitenkin näistä jokivarren maisemista:

Neljä päivää meni nopeasti - ehkä ensi kerralla pitempään! Tai sitten jonnekin muualle, koska maailmassa on niiiiin paljon kauniita paikkoja, jotka haluaisin vielä nähdä ja kokea. Kaikkea ei kannata jättää eläkeikään ja mieluummin keräämme kokemuksia kuin tavaraa nurkat täyteen...