Pääsiäisen ilosanomalle tänä pääsiäisenä on erityistä pontta antanut kevään ihana valo ja lämpö. Eilen pihallamme mittari kipusi jo 17 asteeseen - siis varjossa. Aurinkoisella terassilla istuimme tuntikausia Ruotsinsiskon ja anopin kanssa juttelemassa. Aamuvarhaisella vein siskon satamaan ja nyt on talo aika hiljainen.
Pyhät ovat kuluneet leppoisasti enimmäkseen kotosalla vieraiden kanssa ja välillä kirkossa käyden. Kiirastorstain ehtoollisesta on tullut meille pääsiäisen aloitusperinne, jota ei halua jättää väliin. Pääsiäispäivän jumalanpalveluksessa tällä kertaa pysähdytti Pietarin sanoma. Miten olisin varmasti itsekin toiminut aivan Pietarin tavoin ihmisten hämmästellessä ja pilkatessa Jeesuksen seuraajia. Ja kuitenkin Pietari sai kokea armon ja anteeksiantamuksen jo Jeesuksen kääntyessä katsomaan häneen. Jeesus ei taaskaan sivaltanut epäonnistunutta Pietaria, vaan Hän yksinkertaisesti rakasti. Ja lopulta Pietari sai voiman lähteä kertomaan Herrastaan kaikkialla, missä liikkui. Yksinkertaista, mutta toimivaa. Sama armo ja anteeksiantamus on meille jokaiselle varattu, ja joka päivä. Siinä pääsiäisen sanoma.
Tie kutsuu. Tämän päivän lämmössä meitä kutsuu myös kuuma asfaltti ja kaksipyöräinen. Keski-iän villitys ei näytä laantumisen merkkejä, vaan alkaa joka kevät aina varhaisemmin! Tai ainakin tänä keväänä, kun on harvinaisen lämmintä jo nyt. Eilisen päivän aikana piharinteeseen ilmestyivät ensimmäiset kukkivat esikot. Kevään juhlat jatkuvat joka päivä!
Löytyipä ihana blogi luettavaksi! Rohkeutta ja voimia tuovaa kirjoitusta ja kauniita kuvia! Kiitos kun kirjoitat!
VastaaPoista