Tuhat lahjaa

Ilosanoma on kaikunut jälleen halki maailman. Ilosanoma, joka oikeasti voi muuttaa synkän yön valoisaksi, toivottomuuden toivoksi, rauhattomuuden rauhaksi. Kun vain osaa ottaa sen sanoman vastaan lapsen lailla, vilpittömästi, ehtoja asettamatta. Maailman Vapahtaja nousee seimen pahnoilta ristin kautta taivaan kirkkauteen ja meidän esirukoilijaksemme. Ja jokaiselle, joka haluaa, Hän asettuu sydämeen asumaan, ja antaa rauhansa, päivästä toiseen kestävän.

Viiden päivän joululomamatkamme suuntautui miehen kotiseudulle Keski-Pohjanmaalle. Nautimme yhdessäolosta kolmen sukupolven voimin. Joulupäivänä saimme myös tavata sirpakkaa isosiskoani perheineen ja vanhempaa veljistäni. Enkelit ja lampaat on kuvattu siskoni kauniissa, juuri remontoidussa kodissa, jossa joulurauha oli suloinen ja pöytäkin tuttuun tapaan notkuili herkuista. Kiitos vielä kerran!

Omiin jouluperinteisiini kuuluu käydä jossain vaiheessa kirkossa. Viime vuosina se on ollut usein aattoillan kirkko, joskus kolmelta iltapäivällä, joskus yhdeltätoista yön hämärissä. Nyt veimme aattona suvun haudoille kynttilät ja vasta Tapaninpäivän aamuna astelimme kirkkoon naisväen voimin. Kovin ei ollut kirkkokansaa tällä kertaa, mutta messu sisällöltään sitäkin rikkaampi. Joululaulut kaikuivat kauniisti valaistussa kirkossa ja pappi puhui niin eläviä sanoja, että sydämessä asti tuntui.

Jouluinen rauha jatkuu nyt oman kullan kanssa omassa kodissa. Mielessä yhä kaikki lämpimät muistot tästä joulusta. Ilon ja ikävän hetket, pienet kävelyretket. Lämpimät halaukset, pakettien avaukset. Tuhat lahjaa, joka on vielä osittain avaamatta. Siis lukematta, tuo ihana kirja, jonka sain toivelahjana mieheltäni. Ja jo mietin, mitä kaikkea kirjaan omalle tuhannen lahjan listalleni. Ainakin tämän:

Kuorrutetut pihlajanmarjat

Kaunista ja kiitollisuuden lahjojen täyttämää loppuvuotta sinulle!