Katse taaksepäin ja kesäpuuhiin vielä kerran. Kun sitä betonia oli kerran säkkikaupalla, niin syntyipä siitä tuollainenkin läpyskä, jota en ehkä ole vielä esitellyt. Siihen on upotettu tältä tontilta vuosien varrella kaivamani posliinikippojen palaset, osa ehtaa Arabiaa. Mitään ei kannata heittää pois, sano kierrättäjä (terveisiä vaan velipojalle sinne kotiseudulle ja muulle kierrätyshenkiselle suvulle!).
Olen tässä sisätiloissa viime aikoina tutkinut kaappien ja hyllyjen uumenia ja todennut, että jotain kannattaisi ehkä (luultavasti tai todennäköisesti niin voisi olla) heittää sittenkin pois. Muistoja pitää tietenkin olla, että joskus voi tarkistaa menneisyytensä palaset, mutta että kaappikaupalla... Aion heittää jotakin pois, aika paljonkin. Tänään lähti jo kassillinen vanhoja kuitteja ja muuta roskaa. Kummasti siitäkin jo oma olo keveni. Isommat tavarat odottavat vielä, kunnes uusi aamu valkenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti