Elokuista vielä

Aurinkoinen ja niin lämmin elokuun viimeinen päivä on illassa. Pihalla on ilo puuhailla, kun ei tule vilu eikä hiki. Viikon mittaan kasvi jos toinenkin on löytänyt uuden kolon puutarhastamme - siirtovimmani on tänä vuonna erityisen voimakas. Ehkä sitten ensi keväänä piha näyttää entistä paremmalta, kun kasvit ovat niille paremmin sopivilla kasvupaikoilla. Etualalla yläkuvassa on uusi kuunliljojen ja jaloangervojen yhteiskoti, jonka paikalta siirsin ikivanhan pionin pois. Taisi olla liian varjoinen pionille, koskapa ei moneen vuoteen enää kukkinut ja kasvoikin hyvin kituisesti.

Jokunen vuosi sitten jaoin tuon vanhan pionin kahtia ja uudessa paikassa oleva osa lähti hyvin kasvuun ja teki tänäkin vuonna runsaasti kukkia. Siirsin nyt vanhan raadon sen aiemmin siirretyn viereen. Ei liene vaikea arvata alakuvasta, kummalla laidalla on "se vanha raato".

Noiden pionien oikealle puolelle olen joskus istuttanut työkaverilta saamani lyhtykoison taimen, oisko kolme vuotta sitten. Yksi pieni taimi ja nyt se näyttää tältä ja osa uusista aluista on rynnännyt takana olevaan metsikköön.

Oransseja lyhtyjä on kiva kerätä maljakkoon sateisia syyspäiviä piristämään, joten ei tuosta rehentelevästä ihanuudesta voi luopuakaan.

Koko päivän olen touhunnut pihalla ja sisälläkin. Tulipa pestyä lattiat ja osa ikkunoistakin. Nyt alkaa väsyttää. Hohhoijaa...

Kiva, kun on tuollainen kisukaveri. Tyyne on niin hellyydenkipeä, että ei meinaa mitkään rapsutukset riittää. Aina, kun puuhailen pihalla, se kulkee mukanani ja vähän väliä kellahtaa selälleen odottaen rapsutuksia. Ja kun se ei tuosta toisesta kisustakaan oikein leikkikaveria saa:

Suloista syyskuuta sinulle!