Tervetuloa toukokuu!

Viisi ihanaa päivää on tätä toukokuuta jo saatu elää! Kevätpuuhat ja ennen kaikkea kevätmieli = ilo ja vapaus täyttävät sydämen. Torstaina sain käteeni tärkeän paperin - todistuksen vuoden uurastuksesta. Mieli on siksi myös äärettömän kiitollinen; Taivaan Isä on antanut juuri sen verran viisautta kuin kulloinkin on tarvittu. Erityisopettajan paperit "kiitettävin tiedoin" riittävät minulle. Työpaikkahakemuksia olen sähköisesti lähetellyt liki 30 ja perinteisenä paperisenakin muutaman. Ennen kuin se oma paikka selviää, keskityn täysillä puutarhatöihin nautiskellen jokaisesta avautuvasta kukasta ja jokaisesta lapion tai kuokan iskusta maahan. Tällaista meillä tänään:

Pihaa komistaa (?) navetan ylisiltä raahaamani vanha vesikelkka, jonka mies olisi halunnut jättä sinne ylisille edelleen pölyttymään, koska "se menee sateessa pilalle parissa kesässä viimeistään". No tietenkin menee, ymmärrän sen, mutta ketä se siellä ylisillä ilahduttaa?! Isompi ilo näin:

Vähän orvoilta orvokit tuossa nyt näyttävät, mutta saavat pian seurakseen isompia kesäkukkia. Portaidenpielikin sai omat orvokkinsa:

Eilen pistimme maahan Timoa, kylmää sietävää perunaa. Ja pitihän sadon jouduttamiseksi pari pottua heittää ämpäriinkin, joka pääsee pian vastaöljytylle terassille.

Harson kun tuohon heittää päälle, niin eiköhän ne pikkuiset ala kohisten kasvaa (ja toivottavasti tuo vieressä näkyvä viiniköynnöksen raatokin virkistyy - mies kun leikkasi sitä rajusti ja joidenkin oppaiden mukaan väärään aikaan). Tämäkin pikkuinen on vuodessa aika paljon kasvanut ja tykkää kieriskellä hiekassa...

...mutta on niin nopea, että kuvaaja ei meinaa pysyä perässä!

Aurinkoista toukokuuta ja kissanpäiviä kaikille lukijoilleni! Maisemaa kannattaa välillä katsoa ylösalaisinkin!