Istuntoja - ja mitä niistä seurasi

Yksi tämän kevään mielenkiintoisimmista viikoista lähenee loppuaan. Olen ehtinyt istua kolmessa työhaastattelussa kahdentoista eri ihmisen tentattavana tai tarkkailun kohteena. Istunut olen myös autossa satoja kilometrejä yhden päivän aikana käyden Keski-Suomessa kääntymässä  ja - kirpputorilla. Lisäksi olen istunut tai paremminkin kyyköttänyt puskien juurella rikkaruohoja kitkien tai kasvimaalla uusia siemeniä multaan piilottaen. Ja aina tarpeen tullen olen istunut pihakeinussa ihan vain puutarhaa ihailemassa. Tulppaanien kukinta tältä keväältä on enää kaunis muisto.

Ja olen myös istunut pöydän ääressä ystävien kanssa puhuen vuorotellen suomea ja venäjää. Niin, ja sitten vielä olen istunut tietokoneen ääressä joinakin pilvisinä tai sateisina iltoina ja opetellut kuvankäsittelyä mm. Picmonkeyn avulla. Vielä ette näe tuotoksia, kun olen aika aloittelija näissä hommissa. Ehkä jonain päivänä hallitsen homman paremmin.
Mitä sitten kaikista viikon istunnoista on seuranut; aika paljon mukavaa ja hyvää. Marjapensaat voivat paremmin ilman villinä rehottavaa ruohikkoa puskan juurella, kasvimaalta erottaa jo pienenpienet porkkanan taimet ja muut tulevat herkut, opin taas muutaman sanan lisää rakastamaani venäjän kieltä, ja kirpputorilöydöillä päivitettiin kesävaatekaappia halvalla (mustat Espritin housut, vaaleat farkut, Voglian hame ja pitsineule yhteensä kuudellatoista eurolla). Haastatteluissa istumisestakin oli jotain hyötyä; elokuussa aloitan erityisluokanopettajan virassa lähikaupungissa. Tällaisen viikon jälkeen on siis syytä hymyyn ja sydämestä nousevaan kiitollisuuteen.

Isä, kiitos tästä ihanasta elämästä!