Vieraalla maalla, ei kaukana

Pieni lomanen armaan aviomiehen kanssa piristi viime viikon loppupuolta. Helsingistä etelään matkasimme muutaman sata kilometriä, kahdessa kaupungissa kahden eri valtion mailla yövyimme. Menomatkalla autossa oli liki helteistä, sitten satoi ja palatessa oli taas aika aurinkoista. Kevät siellä oli hieman pitemmällä kuin täällä Suomenlahden pohjoispuolella. Ruoho vihersi, haikarat olivat pesimäpuuhissa. Harmitti, kun kunnon kameraa ei tullut kaivettua esiin; nämä ovat vaatimattoman kännykkäkamerani räpsäyksiä.

Lauantaiaamuna annoin miehen jäädä hotelliin lepäämään, kun itse suunnistin kaupungille. Rauhallista oli, ei juuri turisteja eikä paikallisiakaan. Kaupoissa sai kierrellä rauhassa eikä sovituskoppeihin tarvinnut jonottaa. En ostanut mitään (paitsi keraamisen kilpikonnan puutarhaan!), sillä totesin, että Baltian neitojen jalat ovat kapeampaa sorttia kuin minun ja niinpä kaikki sovittamani ihanat kesähousut jäivät kauppaan. Paidat ja puserot taas olivat jättimäisin kaula-aukoin varustettuja, joten nekin jäivät tangoille. Halpa kierros siis.

Ruoka oli kuitenkin reissussa hyvää ja jälkiruuat erinomaisia. Noin kymmenellä eurolla sai ruuan, johon kuului kasviskeitto, mozzarellasalaatti, hurmaava jälkiruoka koostuen jäätelöstä, mascarponejuustosta, marengista, kermavaahdosta ja mustikkahillosta sekä vielä lisäksi piparmintun makuinen kermavaahdolla kruunattu kahvi. Yleensä en juo kahvia, mutta tällaiset erikoisuudet matkoilla on pakko testata. Hyvää oli, kerrassaan hyvää. Ja erinomaisessa seurassa kaikki maistuu aina paremmalta.
Tässä vielä kuva yhdestä päiväkodin portista. Joku kumma viehtymys minulla on aina reissuissa bongailla portteja ja ovia - ne ovat niin kauniita.