Puutarhurin kevät

Kevätpäiväntasaus meni jo, joten siitä päätellen nyt on kevät. Jokakeväisistä puuhista pelargonien leikkaaminen on ehkä riipaisevinta: miten raskii katkaista vihreistä oksista osan ja poistaa ensimmäiset kukkanuput. Eilen se hetki kuitenkin koitti ja taas sai muutama pikkutaimi uuden alun omassa ruukussaan. Nyt olin maltillinen aiempiiin vuosiin verrattuna ja todellakin vain pariin ruukkuun laitoin uusia taimia kasvamaan. Ihan hyviä taimenalkuja meni siis kompostiin, mutta rajansa kaikella.

Ulkona lumivaippa ei vain otettaan hevillä hellitä puutarhan yltä, mutta toivoa sentään on. Siellä täällä pilkistää jo jotain lumen alla talven viettänyttä. Eilen leikkasimme koko perheen voimin omenapuut, yhteensä kuusi vanhaa puuta ja yksi nuori hentoinen. Kaksi vanhaa puuta jätettiin leikkaamatta, koska toinen niistä on niin korkeaksi venynyt, että siihen ei millään tikkailla ylety. Toinen on taas saanut kaatotuomion, joten sitä oli turha nyt leikellä. Aurinko lämmitti ihanasti puunleikkaajia ja muutama tunti kului nopeasti. Levittelin sitten vielä tuhkaa kasvimaalle, jotta lumet sulaisivat nopeammin ja kalkituskin hoituisi siinä samalla.

Puutarhakaluston alta pilkistää jo pala terassilaatoitusta, joten pihakahvit on jossain vaiheessa tulossa. Viikon, kahden, tai viimeistään kuukauden päästä. Innolla odotan kunnon kevättä ilman lunta. Kirjastosta kannoin kotiin vinon pinon Viherpiha-lehtiä ja ihanan kirjan Risu, paju, betoni & rautalanka - kerää, kierrätä ja luo uutta (tekijät Susanna Uusitalo ja Ritva Tuomi). Eilen katselin viisi jaksoa norjalaista puutarhaohjelmaa nimeltä Iloa puutarhasta. Kivoja ideoita näkyi monessa norjalaispihassa ja varsinkin erään naisen kierrätystyylisessä puutarhassa. Pää pursuaa jo ideoita ja sormet syyhyävät kaiken sen materiaalin kimppuun, jota löytyy navetastamme ja autotallistamme. Monta säkkiä betonia, rautalankaa ja kanaverkkoa - mitä mukavaa niistäkin tuonne pihalle saisi...