Kalenterin mukaan on kovinkin jo kevät, samoin auringonpaisteesta päätellen. Hanget korkeat nietokset eivät vaan kovin äkkiä alene, mutta vähitellen kuitenkin. Puolenpäivän hiihtolenkillä naapureiden pellonlaitamilla häikäisi valon määrä ja lumen hehku. Sunnuntaihiihtäjälle sää oli mitä mainioin ja välillä piti ihan vain pysähtyä ihailemaan kaunista maisemaa ja hiljaisuutta ympärillä.
Talventörröttäjätkin hauskuttivat hiihtäjän mieltä ojanpohjalta ponnistellen valoa kohti. Vaikka mitä ne sillä, valolla; eivät ne siitä enää vihreiksi muutu.
Ja entäs tämä sitten: aivan kuin jättisuuri kääretorttu kermavaahdolla kuorrutettuna olisi jostain pyöräytetty pellon laitaan.
Multapussin ostoa tein monta viikkoa, ja lopulta perjantaina sen muistin. Lobelian siemenet ja pääsiäiskaura ovat purkeissaan odottamassa valon ja lämmön ihmeitä tekevää voimaa. Pääsiäiseen on kaksi viikkoa ja sitten ollaankin jo huhtikuussa. Aika monena vuonna pääsiäislauantaina olen haravoinut pihaa ensi kerran - nyt ei taida onnistua, ei edes tästä etelärinteestä!
Iltapäiväauringossa Tyyne nautiskelee elämästä. Kissanpäivät ovat leppoisia, yleensä.
Pohjoispuutarhassa on vielä täysi talvi, vaikka aurinkokennovalaisin, alppiruusu ja atsalea varmaan jo kevättä odottavat puutarhurin lailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti