Patikointipäivä

 

Viime vuoden puolella ennätimme tehdä joulun jälkeen vielä yhden patikkaretken. Päivä oli kaunis ja lämmin, matka enimmäkseen ylämäkeen noin 8 kilometriä. Tuo ylläoleva kuva on otettu jostain reitin puolivälistä, päämäärä eli Mijaksen valkoinen kylä näkyy rinteellä. Reitti kulki aluksi pienen pätkän asfalttitietä, sitten soratietä, polkua, betonitietä ja lopulta taas asfalttia. Matkan varrelle osui paljon mielenkiintoista autiotaloista erikoisiin maanmuodostumiin. Oppaana käytimme Googlemapsin karttaa, joka tarjosi kotoamme perille kolme eri reittivaihtoehtoa muutaman sadan metrin pituuserolla. 

Sateet olivat syöneet hiekkatien paikoin tosi huonoon kuntoon. Ylitimme pari kertaa kartan mukaan joen, mutta aivan pieni liru pohjalla vain virtasi, tuskin puroksi voisi kutsua. Kahden viikon sateista ei siis paljon jäänyt ainakaan jokiin tai puroihin vettä. Alla olevat kuvat ovat autiotalosta, joka on upealla paikalla merinäköalalla. Ihmetytti, miksi se on jätetty rapistumaan. Ehkä vuoritie on ollut vain turhan haastava pitää kunnossa, en tiedä. 

Muita reitillä liikkujia ei juuri ollut, vaikka sää oli patikointiin mitä mainioin. Neljän tytön ja hevosen seurue ohitti meidät ja vastaan tuli muutama suomalaismies kävelysauvoineen. Melkein poikkeuksetta kävelysauvojen kanssa liikkuvat osoittautuvat suomalaisiksi. Sauvat ovatkin usein tarpeen patikoidessa vuorilla, nyt unohdin omani kotiin. 

Autiotalon lisäksi matkan varrelle osui kaunis kappeli sekä luolatalo, joka on rakennettu osittain kallion sisään. Näitä vastaavia taloja on enemmän Setenil de las Bodegasin kaupungissa, jossa olemme joskus aiemmin vierailleet. 

Seuraavat patikoinnit ovat jo suunnitteilla. Täällä erilaisia valmiita reittejä riittää vaikka kuinka paljon ja matkan pituuden ja haastavuuden voi valita oman kunnon mukaan. Ilman runsasta vesimäärää ei kuitenkaan kannata mitään patikointia tehdä. Joskus olemme joutuneet kääntymään kesken takaisin, kun olemme tajunneet ottaneemme liian vähän juotavaa mukaan. Tällä kertaa reitti päättyi kylään, jossa sitten ruokailimme. Kotiin palasimme bussilla, joka on täällä kyllä edullinen liikkumismuoto eri kylien ja kaupunkien välillä. Vuoden alusta alkaen Fuengirolan kaupungissa bussimatkat ovat kaikille ilmaisia kaupungin sisäisessä liikenteessä. Jossain vaiheessa on tarkoitus ottaa käyttöön bussikortti, joka sallii ilmaismatkat vain kaupungin virallisille asukkaille eli ei täällä lomaileville turisteille. Toistaiseksi kuitenkin etu koskee kaikkia. Meille tämä tarkoitti myös bussivuorojen lisääntymistä huomattavasti. 

Hyvää alkanutta vuotta!

Vuosi 2022

 

Tammikuu: Lunta, lunta ja lunta, mutta myös aurinkoisia päiviä ja hyviä ulkoilukelejä. Kotipihan pensaat kumartuivat lumen alla. 

Helmikuu: Lumikausi jatkui, vietimme paljon aikaa kaupunkikodissa, josta oli mukava lähteä iltaisinkin lenkille katulamppujen loisteeseen. Talvilomalla pistäydyttiin Helsingissä, mm. Oodiin tutustumassa. 

Maaliskuu: Välillä näytti jo lupaavalta lumen vähenemisen suhteen, mutta kyllä sitä riitti koko kuukauden. Salonjoen rannalla kuvailin sorsanpullukoita iltapäivän valossa. 

Huhtikuu: Kevään eteneminen tuntui todella hitaalta. Sain viettää ihanan runoviikonlopun Vivamossa. Aamuaurinko maalasi järvelle raitamaton.

Toukokuu: Parasta toukokuussa on tulppaanien ja muiden kevätkukkasten kukinta. Myös rantasauna- ja uintikausi alkoi.  Koululaisten kanssa tehtiin mukava pyöräretki viimeisellä viikolla. 

Kesäkuu: Loman alku oli yhtä puutarhatöiden lumoa. Alppiruusut kukkivat ja moni muukin. Alkukuusta teimme myös lomamatkan - minnekäs muualle kuin Espanjaan. 

Heinäkuu: Tampereella vietettiin pari päivää siskojen ja kälyjen kanssa. Muuten aika meni kutakuinkin pihatöissä, pyöräillessä, uidessa ja saunoessa. 

Elokuu: Hienot uintikelit jatkuivat ja saimme pitää lainalapsia vieraina. Illat olivat ihanan lämpimiä. Työtkin alkoivat loman jälkeen. 

Syyskuu: Rakkaaksi käyneessä rantapaikassa ihailimme upeita auringonlaskuja saunomisen ja uimisen lomassa. Kotipihalla keräiltiin omenoita ja tyhjennettiin kasvihuone viimeisistä tomaateista. 

Lokakuu: Lempikuuni. Vierailimme pitkästä aikaa anoppilassa Kokkolan seudulla. Teimme myös ihanan patikointireissun Kemiönsaarelle. Jännitystä vuorotteluvapaan sijaisen saamisesta riitti viimeisiin päiviin asti. Pakkaamistakin riitti puolen vuoden reissua varten.

Marraskuu: Tässä voisi olla aurinkoinen kuva Pohjois-Espanjasta, mutta mennään perinteisellä marraskuisella tyylillä sateineen, jossain päin Ranskaa. Kahden viikon tien päällä olon jälkeen pääsimme perille Aurinkorannikolle ja kuun loppupuolen asuimme Marbellan alueella. 

Joulukuu: Kuun alussa muutimme Fuengirolaan, josta sain tehdä ihanan reissun Malagan kasvitieteelliseen puutarhaan. Muutenkin luontoreissut patikointeineen ovat olleet parasta joulukuun antia unohtamatta kauniita auringonnousuja ja -laskuja. 

***

Hienoa, että olet jakanut kanssani tämän vuoden. 

Toivon sinulle oikein rentoa ja rauhallista uutta vuotta, lepoa ja sopivasti puuhaa. 

Lämpimin terveisin Hitunen

 

Erilainen jouluviikko

 

Jouluaattoaamu ennen kello kahdeksaa. Tuossa parvekkeeltamme napatussa kuvassa tiivistyy joulun sanoma: valo voittaa pimeyden. Tämä jouluviikko on ollut aivan ainutlaatuinen elämässäni, vaikka onhan tämä toinen joulu täällä Aurinkorannikolla (vuonna 2015 oli se ensimmäinen). Mutta tällä kertaa vietämme joulua täällä kahdestaan, ja poikaset ovat menneet mummolaan joulun viettoon. 

Viikkoon on mahtunut monenlaista puuhastelua Ikean komeroiden kasaamisesta leipomiseen ja vesivärimaalaukseen. Sudokujakin olen täytellyt parvekkeella auringonpaisteessa. Yhtenä iltana hyppäsimme paikallisjunaan ja hurautimme Malagan keskustaan jouluvaloja ihailemaan. Muutama muukin eli ehkä kymmenentuhatta muuta oli ahtautunut samaan aikaa kävelykadulle, kun joulumusiikki alkoi soida ja valot välkkyä. Kovin kauaa emme jaksaneet isommassa kylässä viettää, vaan paahdettuja kastanjoita ostettuamme suuntasimme jo paluumatkalle. No, sitä ennen piti tietenkin käydä leivoskahveilla - kuinkas muuten. 

Tämä viikko on ollut oikein aurinkoinen ja joulun pyhiksikin on luvassa yli 20 asteen lämpötiloja. Joten jouluun virittäytyminen täytyy tulla jostain muusta kuin "on hanget korkeat nietokset" -meiningistä. Illat ovat toki viileitä, ja jos lähtee iltapäivällä kylille kesävaatteissa ja aikoo palata vasta illemmalla kotiin, on otettava kyllä lämmintä vaatetta mukaan. Paikalliset kulkevat päiväsaikaankin toppatakit päällä, mutta turisteilla on kyllä shortsit ja t-paita. Me ollaan vähän siltä väliltä, ei shortseja, mutta ei toppatakkejakaan. 

Aatonaattoiltana lähdimme vaihteeksi paikallisbussilla (joka tulee serpentiiniteitä pitkin tänne mäelle puolen tunnin välein) oman kaupungin keskustaan, jossa oli tietojemme mukaan pääkirkon aukiolla jouluKOKKO. Kuvat kertovat, mistä oli kyse. Tosin väentungokselta oli vaikea päästä ottamaan kunnon kuvia, mutta jotain sentään nähtiin. Musiikki oli niin espanjalaista, sanoisinko surumielisen kuuloista kohtalokkaalla äänellä tamburiinien, kastanjettien ja kitaroiden säestyksellä laulettua - siinä ei ole oikein mitään yhtymäkohtaa suomalaisiin joululauluihin eikä kyllä muihinkaan länsimaissa yleisesti tunnettuihin. 

Kävimme samalla reissulla katsomassa myös muita aukioita, joilla oli toinen toistaan kirjavampia jouluvalaistuksia. Täällä rakastetaan värejä, ja se näkyy kyllä varsinkin jouluvaloissa. Malagan valot olivat maltilliset näihin Fuengirolan valoihin verrattuina. Katsastimme myös kunnallisen seimen, Belen Municipal. Näitä lasikoppeihin rakennettuja Beetlehemin kylää ja seimeä kuvaavia asetelmia on likimain joka kylässä ja kaupungissa. Myös erilaisia isoista ihmisenkokoisista hahmoista tehtyjä seimiä valaistuina näkyy monin paikoin, ja ne saavat olla ihan rauhassa kenenkään niitä sabotoimatta. 

Iltaisin olen kuunnellut jouluradiota Suomesta. Päivällä leipoessa laitoin sen myös päälle, mutta oli pakko laittaa pois, kun tuntui että ei mitenkään sovi auringonpaisteen kanssa ne lumihanki- ja tähtivyölaulut. Kynttilänvalossa sopivat kyllä. Hassua, miten sitä onkin niin kiinni perinteissä näissä tunnelmajutuissa! Perinteistä jouluruokaa tekee kyllä mieli, ja siksi olemmekin tänään menossa turistikirkon järjestämälle jouluaterialle. Voi, kun sais lanttulaatikkoa edes vähäsen! 

Oikein rauhallista ja rentoa joulua juuri sinulle!