Joko sinun ikkunallasi, pihallasi tai huoneessasi tuikkivat jouluvalot? Ainakin täällä Lounais-Suomessa on ollut niin synkän harmaata tämä marraskuu, että on ollut ihana katsella kaupungillekin ilmestyneitä jouluvaloja parvekkeilla, ikkunoissa, pihoilla. Lunta ei taida olla luvassa ihan lähipäivinä, joten lisätään vaan valoja.
Hitunen siitä, mitä näen, kuulen, koen tällä matkallani maan päällä. Ehkä joskus myös hitunen taivasta.
Hitunen
maanantai 19. marraskuuta 2018
tiistai 13. marraskuuta 2018
Harmaan halauksessa
Marraskuu. Harmaus vyöryy ylitsemme sateen ropinan myötä. Puut ovat pudottaneet lehtensä, eikä lunta ole vielä oksillaan. Tilastollisesti vuoden harmain päivä on kohta käsillä. Miten tätä harmautta jaksaa?! Värien ystävälle marraskuun harmaus on jollain lailla piinaavaa, mutta toisaalta se antaa luvan unelmoida joskus taas koittavasta keväästä. Pahimpaan "jomotukseen" auttaa värikkäiden kuvien katselu. Ja kynttilöiden liekkien tuijottelu. Tässä väripilkkuja harmauden keskellä - kuvat otettu lokakuussa, kun ei vielä ollut näin harmaata kuin nyt. Syntymäkuukauteni lokakuu on minusta yksi vuoden parhaista kuukausista, mutta marraskuuksi voisin aina muuttaa etelän aurinkoon.
Miten sinä selätät marraskuun harmauden? Vai nautitko siitä, että kaikki hiljenee ja lähes pysähtyy? Hiljaisuus ja rauha ovat mielelle lepoa, ja tällaisena flunssaisena kotipäivänä sade ikkunan takana ei ole haitannut mitenkään. Hyvän kirjan parissa olen matkanuut kotisohvalta aivan uusiin ulottuvuuksiin.
Marraskuun harmaus halaa meitä
menoon ja kiireeseen kyllästyneitä.
Lupa on olla ja nauttia tästä
kaiken kätkevästä hämärästä.
Hiljaa sytytän kynttilän,
tunnen sen lämmön lempeän.
tiistai 30. lokakuuta 2018
Rentoa runollisuutta
Tänä syksynä on ollut hienoa, kun olen voinut uppoutua asioihin, joista olen pitkään haaveillut. Akvarellimaalauksen lisäksi siihen kuuluu se, että sain viettää syyslomalla upean viikonlopun Vivamossa, Kansan raamattuseuran toimintakeskuksessa, jossa oli runokurssi. Koko ikäni olen jollain lailla runoja rustaillut, mutta oli hienoa päästä muiden samanhenkisten kirjoittajien seuraan oppimaan uutta ja innostumaan. Meitä oli reilut 20 runon ravistamaa eri puolilta Suomea, ja vietimme kaksi unohtumatonta vuorokautta Anna-Mari Kaskisen ja Tytti Issakaisen johdolla runoillen. Kokemus oli itselleni niin huippu, että seuraavakin runokurssi on jo tiedossa.
Viikonlopun ohjelmassa oli runoilun lisäksi yhteisiä hartaushetkiä ehtoollisineen sekä ulkoilua, saunomista, uintiakin, ja tietenkin hyvää ruokaa. Nautin sydämestäni kaikesta, ja erityisesti ympärillä olevat ihmiset (jotka olivat yhtä lukuunottamatta minulle entuudestaan tuntemattomia) tekivät kaikesta myös hauskaa ja koskettavaa. Nauroimme paljon, mutta myös liikutuimme toistemme runoista, luonnon kauneudesta ja puhuttelevista lauluista ja puheista.
Hauska oli huomata, miten samasta aiheesta voi tulla kaksikymmentä täysin erilaista runoa - ja kaikki niin hengästyttävän hienoja. Luovassa olotilassa ja ympäristössä niin voi käydä, vaikka yhden runon tekemiseen olisi aikaa vain alle kymmenen minuuttia. No, välillä saimme miettiä tuotoksiamme yönkin yli. Eikä mikään pakko ollut saada valmista, tai lukea ääneen yhtään. Voisi luulla, että tuollainen runoilu on pakkopullaa ja vaikeaa - ehkä joillekin onkin - mutta minulle ainakin se oli hyvin vapauttavaa, vaikkei toki joka kerta onnistunut yhtä hyvin tai helposti.
Toisessa blogissani Iltapalapelissä on yksi kurssin aikana tekemäni runo.
Haimme runojen aiheita luonnosta, ja teimme runoja mm. ilmastonmuutoksesta.
Opettavaista sekin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)














