Miten onnellinen onkaan hän, joka voi vapaasti mennä metsään ja tulla sieltä pois silloin kun huvittaa! Metsässä olo rauhoittaa aina. Honkien humina, oksien rasahdukset, putoilevat kävyt. Lintujen sirkutus ja paarmojen pörinä. Tai sitten vain hiljaisuus ja lempeä tuuli niin kuin tänä aamuna.
Ihminen tarvitsee toista ihmistä niin kuin mustikka toista mustikkaa. Kaikki ei aina ole sitä miltä ensi katsomalta näyttää. Kun kääntää puskan ylösalaisin, sieltä voi löytyä enemmän kuin osasi odottaakaan. Pintaa katsoen ei näe aarteen hienoutta, eikä aina edes jälkeäkään koko aarteesta. Siksi pitäisi uskaltaa tutkia muutakin kuin näkyvää.
Ihminen tarvitsee hyvää ravintoa. Vaahtokarkkihöttö ei riitä, vaikka se joskus maistuukin hyvälle. Superfoodiksi kutsutut mustikat vaniljajogurtissa ovat jo askel parempaan suuntaan. Lomallakin pitää saada kunnon evästä, ei vain herkkuja. Jaksamiseen vaikuttaa paljon se, millä itseni ravitsen - mitä kuuntelen, mitä luen, mitä katson, mitä koen.
Tänään olen onnellinen jokaisesta mättäällä vietetystä hetkestä. Onnellinen siitä, että saan olla suomalainen ja taivaan kansalainen. Onnellinen ihmisistä lähelläni, rakkaimmasta erityisesti. Onnellinen lomasta, joka ensi viikolla vaihtuu työhön. Tässä ja nyt on hyvä olla kesän lämmöstä nauttien.
