Liki tauotonta vesisadetta yötä päivää jo monen monta päivää. Tänään +6 astetta lämmintä. Pieniä ihmeitä mahtuu jokaiseen päivään. Löysin pihalta kukassa olevan orvokin.
Aattoiltana me viisi joulunviettäjää evankeliumin luettuamme ja vatsat täyteen syötyämme availimme kuusen alle kertyneet paketit. Iloisia yllätyksiä ja rakkaudella käärittyjä muistamisia oli mukava availla. Armas aviomies oli muistanut tuskailuni huonon kamerani kanssa ja lahjoitti minulle nyt uuden, josta löytyy entiseen verrattuna megapikseleitä moninkertainen määrä. Kamerallani voi myös soittaa. Menneen talven lumia muistellessa voin räpsiä kuvia vaikka vihreästä nurmesta joulukuussa.
Joulu ei meillä pääty Tapaninpäivään, ei edes uuteen vuoteen. Ehkä loppiaiseen, mutta mielessä joulun ajatukset ovat pitkin vuotta. Joulu joka päivä, omalla tavallaan. Enkelin viesti Vapahtajan syntymästä on aina ajankohtainen, ja erityisen merkityksen joulu saa pääsiäisenä, joka vasta onkin juhlien juhla. Minun jouluni Herra ei ole seimen lapsi, vaan elävä Vapahtaja, syntien Sovittaja, Rauhanruhtinas. Hän, jonka apuun voin luottaa joka päivä.
