Paluu pulpetin ääreen ja pihapuuhiin

Pitkät etätyöpäivät ovat takana ja lähiopetusta on annettu kaksi päivää. Oppilaita oli mukava nähdä, monet näyttivät kasvaneen! Koulumme sisäisten järjestelyjen vuoksi sain erilaisen opetusryhmän kuin tavallisesti, mutta toki tuttuja lapsia ovat kaikki, koska koulumme kuuluu sarjaan 50-100 oppilasta. Siinä oppii helposti tuntemaan kaikki ainakin nimeltä, ja useimmat vuosien mittaan paremminkin.

Mitä etäjaksosta jäi käteen - vai pitäisikö sanoa vyötärölle?! Valtava digiloikka tuli otettua ja siinä sivussa kertyi jokunen lisäkilo pitkistä kävelylenkeistä huolimatta. Normaali koulupäivän aikana ei juuri ehdi istumaan, mutta nyt tuli istuttua päivittäin 6 - 9 tuntia, ja eihän se voi olla näkymättä jossain. Ja kyllä se tuntuukin, selässä ja pakaroissa. Siitäkin huolimatta, että yritin jumpata vähän väliä, kun tuli Teams- tunneissa taukoa. Mutta se ainakin on tosiaan plussaa, että nyt osaan käyttää sovelluksia, joihin en aiemmin ollut perehtynyt. Eihän sitä tiedä, milloin tällaista etäkoulua voi vielä joutua pitämään, jos tuo virustilanne ei rauhoitu. Luimme tänään sadun kolmesta toivomuksesta, ja sen jälkeen oppilaat esittivät omat kolme toivomustaan. Aika monen toiveissa oli koronaviruksen katoaminen pois maapallolta!

Monenlaista bongaustakin on tullut viime aikoina harrastettua. Fasaanipariskuntien lisäksi västäräkkikin on jo pihassa pyrstöään heilutellut, vaikken siitä kuvaa saanutkaan. Tänään kuvasin työmatkan varrella yksinäistä kurkea pellolla, mutta harmikseni kurki käänsi selkänsä minulle ja asteli ylväästi kauemmas tienvarresta. Kasvimaailmassa ihailtavaa on sitten riittänyt enemmän. Kirjaston pihalla kukki kirsikkapuu viime viikolla näin upeasti. Omalla pihalla osa tulppaaneista on jo kukkansa varistanut, osa vasta availee nuppujaan.

Rakastan kukkapenkeissämme erityisesti kaikkia sinisiä kukkia. Kevätkaihonkukat, helmililjat ja kevättähdet ovat lempikukkiani. Mutta sinisistä kukista ihanin on mielestäni sinivaleunikko, jollaista en ole onnistunut vielä hankkimaan. Ehkä tulevana kesänä sitten.

Kevät heittää välillä luntaräntää niin kuin tänäänkin, ja sitten yhtäkkiä taas aurinko porottaa kuumasti. Perunamaata kääntäessä hiki virtasi ja hetken päästä, kun pääsin kukkapenkkien kimppuun, meinasin paleltua kylmän tuulen kourissa. Mutta perunat ovat jo harson alla odottamassa lämpimämpiä säitä.

Aurinkoista viikonloppua sinulle ja iloa kevätpuuhiisi!

Keikkuva kevät

Kolme askelta eteen, kaksi taaksepäin - sellaista tämä kevään tulo on tänä(kin) vuonna. Kaiken maailman myllerysten keskellä on ollut ihana kulkea ulkona pihalla ja metsissä hengittämässä raitista ilmaa ja keräämässä muistin sopukoihin juuri tämän kevään ihmeellisyyksiä. Miten tuokin valkovuokko on jaksanut nousta kylmää uhmaten tai miten lintujen liverrys, kujerrus ja kraakuntakin ovat tänä keväänä jotenkin harvinaisen kuuluvia?! Ehkä aistini ovat saaneet uuden virityksen, koska ne kaipaavat jotakin muuta kuin koronauutisia. Katson maasta puskevaa raparperia, ja ihailen sen sinnikkyyttä jaksaa vuodesta toiseen samalla paikalla pihan laidalla. Vesi kielellä odotan ensimmäistä raparperipiirakkaa.

Aurinkoista pääsiäistä vietimme kolmestaan kuopuksen kyläillessä meillä. Esikoinen ja tyttöystävänsä joutuivat pysymään pääkaupungissa eristyksissä, eikä toistaiseksi ole tietoa, milloin pääsevät käymään. Pääsiäisen neljän päivän lepo oli niin tervetullutta kaiken etätyön ja koneiden ääressä istumisen jälkeen, että oli suorastaan nautinnollista vain maata sohvalla ja lukea kirjaa. Vielä maaliskuun alussa kuvittelimme pääsevämme pääsiäiseksi seuraamaan espanjalaisten pääsiäiskulkueita ja muuta kevään riemua Alicanten seudulla, mutta tällä kertaa kävi näin, mikä ei ollut yhtään huono ratkaisu. Pihatöitäkin aloiteltiin - tosin eivät ne työltä tuntuneet, vaan haravointi on silkkaa iloa, kun tietää, että se enteilee kesää.

Niinpä. Sitten tuli lunta, joka suli pois päivän aikana. Seuraavanakin aamuna tuli lunta. Ja sitä seuraavana... Huhtikuu kipittää kohti loppuaan, ja luntaräntääloskaa riittää. Mutta näinhän se on aina ollut, että kevät on keikkuen tuleva. Lumi olisi ollut ihanaa joulukuussa ja vielä tammi-helmikuussakin, mutta nyt se on - no, ihan kaunista ainakin hetken.

Etäoppituntien lomassa olen ehtinyt silloin tällöin kipaista uuden kotimme läheisille kallioille keräämään voimia. Metsä on kumman rauhoittava paikka, ja sieltä palaan aina virkistyneenä. Välillä virkistymiseen riittää käynti parvekkeella, jossa tosin ei vielä ole parin tuolin lisäksi muuta, ei edes yhtä kasvia. Jotenkin en vain ole saanut sisustusrintamalla mitään aikaiseksi alkuvuoden kovan uurastuksen jälkeen.

Viikonloppu lähestyy taas ja odotan pääseväni pihalle möyrimään. Tai sitten vain kuljen ja ihmettelen kevään kohinaa. Lintuja, kukkia, perhosia. Ne riittävät ajatusten lepuuttamiseen.

Ilon täyttämiä kevätpäiviä sinulle! 

Se mielekäs remppa

Kohelluselokuva Se mieletön remppa tarjoaa väritettyä ja toisaalta totuuden siemenillä maustettua kuvaa remontoinnin ihanuudesta tai kamaluudesta, miten sen nyt kukin haluaa tulkita. Reilun kahden kuukauden omakohtaisen remppakokemuksen perusteella voin kuitenkin myös sanoa, että remontointi voi olla mielekästäkin. Tosin se on aina tavallaan myös rankkaa ja voimia vievää - sekä hermojakin kiristävää ajoittain. Remontointi on erinomainen tapa testata parisuhteen kestävyyttä.

Elämä tuo välillä eteen yllätyksiä, joita ei ole osannut odottaa. Meille tuli eteen tilaisuus, jota ei voinut jättää käyttämättä. Olemme asuneet yli 20 vuotta maalla kaukana kaikesta, ja olemme viihtyneet, mutta ajoittain pitkä matka töihin, harrastuksiin ja ystävien luokse on tuntunut liian  pitkältä. Nyt meille tarjoutui tilaisuus hankkia kaupunkikodiksi remonttia huutava kerrostalokaksio. Talosta maalla emme ole luopumassa, mutta kaupunkikoti helpottanee elämää varsinkin talviaikaan.

Tässä vaiheessa (kuva yllä) keittiöstä oli kannettu pois toinen jääkaappi ja irrotettu parit yläkaapit jääkaappien päältä. Keittiökaapisto herätti minussa aluksi yök-reaktion, mutta mieheni ei halunnut lähteä poistamaan umpipuisia englantilaisia kaappeja. Vähitellen aloin myös minä tulla siihen tulokseen, että kaappien säilyttäminen on ihan järkevää, vaikka ne eivät olekaan täysin omaan makuuni.

Maalasimme seinät ja kaakelit (Ronseal -kaakelimaali ja saumatussi toimivat hyvin). Työtasot vaihdettiin, samoin tiskiallas. Olohuoneessa revimme irti vanhat kohokuvioiset, alunperin kultaiset koukerotapetit, jotka oli maalattu päältä vaaleankeltaisiksi. Lisäksi irrotimme styroksiset kattolistat. Kuulostaa helpolta, mutta totuus on, että tapetin irrotus sentti sentiltä on joskus hermoja raastavaa. Ja kynsiä. Kaikesta tästä seurasi seinien tasoitusta ja hiomista sekä tasoitusta ja hiomista ja vielä kerran tasoitusta ja hiomista ennen kuin päästiin maalaamaan ja lopulta tapetoimaan seiniä uudelleen. Yllätys-yllätys, eivät ole kerrostalonkaan seinät ja lattiat suoria, mihin olimme toki jo tottuneet remontoidessamme aikanaan rintamamiestaloamme.

Aloittaessamme remonttia tarkoitus oli tehdä "pientä pintaremppaa", mutta lopulta homma vähän paisui ja aikaa hupsahti pari kuukautta oman työn ohessa tehden. Aluksi emme oikein edes tienneet, mitä kaikkea aiomme tehdä, mutta vähitellen visiot kirkastuivat ja työn edetessä innostuimme keksimään yhtä ja toista. Pitkä olohuone "katkaistiin" espanjalaistyylisellä katto- ja seinäparrulla.  Kierrätys oli yksi teema, joka näkyy kodissamme vahvasti. Esimerkiksi keittiön pöytänä on vanha ovi, johon on lasin alle säilötty matkamuistoja ympäri Eurooppaa. Kirppareilta löysin vanhoja pitsiliinoja astioiden alle estämään lasin kolhiintumista.

Kotiamme valaisevat pääosin mieheni rakentamat valaisimet, joissa on käytetty mm. autonlamppuja. Mies halusi myös yhdelle seinälle "matkamuiston" Espanjasta eli valokuvatapetin kahden vuoden takaiselta matkaltamme. Osittain sisustus on vielä kesken, mutta vähitellen hankimme esimerkiksi lisää mattoja osin huonokuntoisen lattian peitoksi, jota emme tässä yhteydessä halunneet lähteä vaihtamaan. Huonekalut ovat sohvaa ja sänkyä lukuunottamatta kierrätyslöytöjä sekä lapsuuskodistani tuotuja. Miksi ostaa kaikki uutena, kun käytetty tuote on usein jo kestävyytensä osoittanut ja tulee kestämään kunnostettuna vielä pitkään?!