Toivoisin tuhat tulppaania

 

Olen haaveillut näkeväni joskus tulppaanimeren, jossa olisi ainakin tuhat tulppaania. Omalla pihalla on ehkä kymmenesosa tuosta, mutta kauniita ne ovat silti ja ilahduttavat joka kevät. Nämä keltaisina ensin kukkineet ovat vaihtaneet väriä oranssimpaan. Hämmästyin, kun maasta nousseet olivat keltaisia - en edes muistanut istuttaneeni tällaisia, kun yleensä valitsen punaisia tai vaaleanpunaisia. 

Vuosia sitten olin jo varaamassa matkaa kaikkien tulppaanien "kotiin" eli Hollantiin, mutta sitten siihen tuli kaikenlaista estettä. Onneksi lähistöllä on yksi piha ainakin, jossa on ihanat tulppaani-istutukset, joita voi ihailla ohimennessään. Joka syksy istutan kyllä itsekin lisää tulppaaneja, enkä yleensä kaivele niitä ylös kukinnan jälkeen. Suurin osa kasvaa päivänliljojen keskellä eli liljojen varret peittävät tulppaanien kuihtuvat varret näkyvistä. 

Toukokuu on kyllä kieltämättä vuoden kuukausista kutkuttavin. Koskaan ei tiedä, mitä pihalla tapahtuu seuraavaksi - tulee sekä iloisia että vähemmän iloisia yllätyksiä. Talvi koetteli ankarasti monia kasveja, mutta onneksi kaikki eivät säikähtäneet kovia pakkasia. Ja kuistilla talven viettäneet pelakuut ovat voimissaan ja täyttävät nyt puolet kasvihuoneesta toisen puolen ollessa tomaattien valtakuntaa. Lahjataimissa on jo raakileita, kun itse kylvämäni vasta aloittelee kukintaa.

Kauniit sunnuntait ja helatorstainkin upea sää ovat houkutelleet pyöräilemään. Äitenpäivälahja on todettu hyväksi, vaikka en vielä ylämäkivaihteita oikein hallitse. Juuri kun on oppinut ajamaan normaalilla vaihdepyörällä, pitäisi opetella tuollainen sähköinen härpäke - se on blondille melkein liikaa, mutta sisulla yritän tajuta, miten mikäkin juttu toimii. Asiaa ei juuri auta opettaja-insinööri, joka jakaa "tee näin" -neuvojaan erittäin opettajamaisella äänellään. Totuus on se, että yleensä opettaja ei kestä toista opettajaa, enkä tiedä tuosta insinööri-blondi -liittymästäkään, mutta 36 yhteistä vuotta on silti takana. 

Lähistöllä riittää onneksi kauniita paikkoja, jonne voi kohtuullisella vaivalla pyöräillä. Mukaan voisi ottaa uimavarusteetkin ja pulahtaa viilennykseen. Kunhan tässä hetki harjoitellaan, ehkä sitten tehdään jo lahden takana näkyviin maisemiin pitempää retkeä. Kemiönsaari on hieno paikka ja siellä riittää mutkateitä pyörille. Moottoripyörällä ollaan ajeltu siellä aiemmin, mutta viime vuosina se harrastus on hiipunut, ja tuttavistakin moni on siirtynyt moottoripyöräilijästä veneilijäksi. 

Aurinkoista toukokuun loppua ja kesäkuun alkua!