Kevätaurinko työssään

 Ihana kevätaurinko on aloittanut pitkän urakkansa kaiken talven tallettaman jään ja lumen sulattamiseksi. Hitaasti lämpimät säteet sulattavat kovimmankin jäämöykyn. Välillä tuntuu, että tuskastuttavan hitaasti. Niin haluaisin jo nähdä kevään ensimmäisten tulppaanien puskevan maasta puhumattakaan valkovuokoista! Malttamaton mieli ei tahtoisi odottaa, sillä se tietää, että kaikenlaista hurmaavaa on taas luvassa kevään edetessä. Mutta leppäkertun, sen minä jo näin, ja perhosiakin. 

Kerran viikossa olemme käyneet rannassa tarkistamassa, miten kevät etenee. Sunnuntaina 13.3. jääpeite oli 47 cm noin kymmenen metrin  päässä rannasta. Viikkoa myöhemmin enää 40 cm. Hitaasti, mutta varmasti. Laiturin vieressä oli jo pieni sula alue. Siitä se päivä päivältä suurenee...

Kun katsoo kaisloja sinistä taivasta vasten, eipä juuri arvaisi, että kesään on vielä tovi ja että kuva on otettu paksulla jäällä seisten. Kuva ei aina kerro koko totuutta, ja vaikka joskus kertookin enemmän kuin tuhat sanaa, se voi myös valehdella enemmän. Viime viikkojen uutistulvankaan keskellä en aina ole ollut varma, onko katsomani kuva aito vai jotenkin vääristelty. Surullista, että maailmamme on mennyt siihen suuntaan, että oikein mihinkään ei voi enää luottaa. Ei ainakaan ihmisten tekosiin. 

Mutta siihen, että aurinko paistaa joka päivä jossain päin maailmaa, siihen voi luottaa. Nousee ja laskee ja samalla tulee ilahduttaneeksi miljoonia ihmisiä. Hienoa, että on olemassa myös ihmisiä, jotka omalla pelkällä olemassaolollaan ilahduttavat muita. Ihmisiä, joiden seurassa on helppo olla ja joista virtaa jonkinlaista energiaa muihin. Sellaiset ihmiset ovat aarteita. Onneksi omaan tuttavapiiriinkin on jokunen sellainen suotu. Useakin. 

Ihmisten lisäksi olen ilahtunut monista pikku jutuista, jotka ovat usein lähes näkymättömiä ja vaativat melkein polvistumista tai vähintäänkin kumartumista näkyäkseen. Hienot kuviot jään pinnassa, koivun kylki, käpristynyt tuohi, sammal, jäkälä, syreenien silmut,  mustarastaan laulu (kuuluu, mutta itse lintua en ole onnistunut vielä näkemään tänä keväänä)... Nin  paljon ihanuutta ympärillä! 

Mistä sinä olet ilahtunut tänä keväänä? Olisi kiva kuulla. Itse ilahduin kaiken edellä mainitsemani lisäksi siitä, että pitkästä aikaa onni suosi minua arvonnassa ja voitin upeat villasukat Luonnon luomaa -blogin Susannan järjestämässä arvonnassa. Kiitos, Susanna!

Aurinkoista maaliskuun loppua sinulle!