Kaipaan valoa!

 

Räntäsateessa tänään kotiin maalle ajellessa tuli mieleen, miten toista olisi asua talvet etelän auringon alla. Niin kaipaan valoa ja sitä, että suurin osa päivästä on auringonpaistetta, eikä ole pakkasia tai lunta-räntää-sohjoa. Tasan viisi vuotta sitten helmikuussa talvemme oli näissä maisemissa. Ylläolevan ja allaolevan kuvan Nerjan alueen vuoristossa otin 6.2.2017. 

Valon lisäksi kaipaan siis vuoria ja niiltä avautuvia maisemia, mertakin. Vuorilla patikointia on ikävä myös, se on parasta liikuntaa. 

Markettien hedelmätisekiltä saa kyllä appelsiineja, mutta ei niitä voi verrata siihen, kun omin käsin poimii pihapuusta tuoreen hedelmän. Kaipaan appelsiinipuita ja sitruunapuita. Nämä puut  kuvasin 14.2.2017 Arcosin kaupungissa. 

Kaipaan valkoisten kaupunkien viehättäviä kujia, rosoisia ja osin ränsistyneitä taloja ja muureja, pieniä toriaukioita ja jopa palmuja, katoilla liehuvia pyykkejä... 

Vejer 15.2.2017

Ubrique 14.2.2017

En tiedä, miksi ihmisten pitää asua näin räntäisessä maassa! Silti rakastan Suomea ja sen neljää vuodenaikaa, mutta jotenkin vain elämä lämpimämmässä ja vähäsateisemmassa paikassa on ikääntymisen myötä alkanut tuntua entistä kiehtovammalta (vaikka kyllä Espanjassa sataa joskus rajustikin, mutta silti auringonpaistetta on huomattavasti enemmän ja useammin, 330 aurinkoista päivää vuodessa keskimäärin). Koko kroppa voi siellä paremmin ja mieli myös.  

Näitäkin välillä kaipaan, tien ylittäviä vuohi- ym. eläinlaumoja. Ja kevään hentoa vihreää ja keltaista, joka Espanjassa alkaa näkymään helmikuussa jo. Täällä saadaan vielä odottaa jokunen kuukausi...

Voi että!

Kunpa ei enää

sataisi räntää ja vettä

vaan näkisin kevään

merkit maassa ja puissa

silmuissa, kukkanupuissa

ja lisääntyvän valon

täyttävän koko maiseman

ja pölyisen talon. 

Sitä kaipaan!