Suihkulähteen tarina

 

Vuosien haave on nyt tässä toteutuneena. Kun äitienpäivänä 1997 muutimme tähän taloon, tällä paikalla kasvoi neljä suurta mäntyä muutaman metrin välein. Yksi männyistä oli parin metrin päässä talon seinästä. Aika pian kaadoimme kolme mäntyä, mutta jätimme kauimmaisen talosta katsoen. Sekin kaadettiin jokunen vuosi sitten (tarkoituksella korkeaksi jätetty kanto näkyy kuvassa altaan takana). Jo vuosia aiemmin ajattelin, että tässä olisi loistava paikka suihkulähteelle, talon rakentaneen pariskunnan istuttaman, varmaan yli 50 vuotta vanhan liljapenkin edessä. 

Lapiolle on ollut tässä pihassa käyttöä vaikka kuinka paljon, mutta onneksi nyt saatiin avuksi vähän järeämpi kaivamisväline. Peruskuoppa kaivettiin konevoimin huhtikuun lopussa, minkä jälkeen jatkoin lapion kanssa altaan pohjan muotoilua. Tietenkin vastaan tuli käsivarren paksuisia männynjuuria ja isoja kiviä, joiden ylös vääntämiseen käytin rautakankea. Kivet sopivat hienosti altaan reunoille rajaamaan istutusalueita. Maasta löytyi lisäksi käsittämätön määrä rautanauloja, lasinsiruja sekä posliininpalasia. Alkoi näyttää siltä, ettei tämä ollutkaan ihan helppo nakki, parin viikon uurastus. 

Altaan pohjan muotoiluun  ja tasoittamiseen kului koko kesäkuu, koska samanaikaisesti osallistuimme lähes joka päivä kyläsaunan remonttitalkoisiin. Onneksi tässä kaivannossa oli valmiiksi aika hiekkainen maaperä, joten lisähiekkaa tarvittiin vain vähän. Pohjalle laitoin vielä suodatinkankaan, jonka päälle tuli allasmuovi. Sopivan kokoista muovia ei paikallisista kaupoista löytynyt - joku muukin oli päättänyt rakentaa altaan juuri tänä kesänä. Päädyin lopulta tilaamaan muovin netistä, mutta pumpun sain sentään ostettua lähimmän marketin puutarhaosastolta. Muovi oli kooltaan 5x6 metriä, mitä tosin jouduttiin leikkaamaan hieman pienemmäksi. 3x4 -metrinen ei olisi kuitenkaan riittänyt.

Muovin asettamisessa mies tuli onneksi apuun, sillä yksin olisi ollut aika mahdoton saada muovia kunnolla paikoilleen. Allasmuovin asennusohjeen mukaisesti laskimme parikymmentä senttiä vettä altaan pohjalle, ennen kuin muovailimme altaan lopullisen muodon. 

Joskus kymmenkunta vuotta sitten sain äitienpäivälahjaksi peräkärryllisen kiviä. En tiedä, ovatko kivet itsestään lisääntyvää sorttia, vai miten niitä voi vieläkin olla melkoinen kasa jäljellä, vaikka olen niitä joka vuosi levitellyt ympäri tonttia. Joka tapauksessa tähän projektiin niitä upposi melko monta kottikärryllistä, ja jokaisen kiven pesin yksitellen tiskiharjalla. Yksitellen ne piti myös laittaa paikalleen, eli ei tämäkään ihan yhden illan juttu ollut. 

Heinäkuussa, kun allas lopulta oli valmis, ja pumppukin asennettu, vesi näytti vielä ihanan kirkkaalta. No, kun rakentaa altaan pihaan, jossa kasvaa suunnilleen sata lehtipuuta alkaen hervottoman kokoisesta nelihaaraisesta vaahterasta ja saarnista koivuihin, pihlajiin ja omenapuihin, voi olla varma, että joku lehdistä kavereineen aina lennähtää myös suihkulähteeseen. Haavin ahkerasta käytöstä huolimatta kuukaudessa vesi oli jo niin sameaa, että keskityin ihailemaan pelkää lorinaa. 

Elokuussa sain lopulta altaan ympäristön kivet kutakuinkin paikoilleen. Reunoja kiertää myös muutama betonilaatta, jotta altaan ympärillä liikkuminen olisi helpompaa. Liljakasvustoa jaoin vähitellen, samoin kuunliljoja, mutta pitihän sitä ostaa kuitenkin muutama uusi kasvi. Koska sininen väri on lempivärini myös puutarhassa, hankin muutamia saksankurjenmiekkoja. Tänään istutin lisäksi kymmeniä tulppanisipuleita ja helmililjan sipuleita myös altaan ympäristön kukkapenkkeihin. Talon sisäänkäynti jää tästä ylläolevasta kuvasta vasemmalle muutaman metrin päähän. Terassilla istuessa suihkulähteen kuulee hyvin ja kenties ensi kesänä näkeekin paremmin, kunhan saan leikattua ylisuuriksi kasvaneet idänvirpiangervot terassin vierestä matalammiksi. 

Ensi keväänä on tarkoitus jakaa vielä altaan takana olevaa liljakasvustoa. Löysin jostakin muistiinpanoistani merkinnän, että viimeksi olen jakanut liljoja 11 vuotta sitten, joten olisi jo korkea aika tehdä harvennusta. Hyvä, että talven ajan voin kerätä voimia ja keväällä ryhtyä taas innolla jatkamaan tämän pihan paraatipaikan kunnostusta. Kunhan nyt ensin saisin tuon altaan tyhjennettyä talvea varten - ja sitten keväällä taas pestyä kivet... Hassua, miten sitä aina tuleekin tilattua itselleen lisätyötä, vaikka yrittää tehdä helppohoitoista pihaa. Nurmikonleikkuuta on taas muutama neliömetrin vähemmän, onneksi.